Viime päivät ovat olleet niin pimeitä, että kuvausta ei ole voinut harrastaa,
joten laitan tähän marraskuun loppupuolen aikana kertyneitä oravakuvia, joita kyllä riitttää.
Kuvia katsoessa huomaa oravien kirjavan värityksen, osalla on jo
täysin harmaa talviturkki, jokusella on vielä ruskea kesäväritys.
Korvatupsuissa on myös eroja, osalla on tosi pitkät ja paksut tupsut.
Yleensä ne nousevat altaan reunalle.
Lieneekö tämä orava ensimmäisen kerran paikalla, kun juoma-asento on näin hankala.
Lintujen ruokintakatoskin on löydetty ja tarjoiluja maistellaan.
Tavallisin oravakuva meillä taitaa olla tällainen, takapihan oravalaudan kävijöistä napattu.
Tätä kuvaa katsoessa tuli mieleen, että orava olisi ahnehtinut liikaa ruokaa ja olo olisi sen mukainen.
Monenlaista ruokailuasentoa näkee, oravien tasapainoilu on uskomatonta.
Tasapainoilua se on tämäkin, kylkeä pitää rapsuttaa kesken matkan.
Tällaisena me näemme oravat usein.
Ne kiipeävät 3-4 metrin korkeuteen ja asettuvat tuollaisen oksantapin päälle vahtimaan alhaalla liikkujia.
Männyn rungolla kuvattuja oravia löytyy kuvista usein.
Tuntuu, että orava jää rungolle kuin odottamaan, että kuvaaja ehtii ikuistamaan sen.
Tällaiselta näyttää matalalta paistavassa marraskuun auringossa otettu oravakuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti