Viime lauantaina oli täysin sateinen päivä.
Oravia ja lintuja ei juuri näkynyt liikkkeellä.
Ikkunasta ulos katsellessani huomasin kuitenkin oravannaaman takapihan pöntön suuaukolla.
Orava vietti ilmeisesti koko päivän pöntössä.
Naama ilmestyi silloin tällöin esiin kuin asukas olisi tarkistanut, vieläkö vesisade jatkui.
Iltapäivällä sateen hiukan laannuttua kävin puun juurella ottamassa nämä kuvat.
Myöhemmin näin vielä ikkunasta, että toinenkin orava yritti useaan otteeseen mennä samaan pönttöön, mutta sai aina äkkilähdön.
Tiistaina oli harvinaisen kaunis auringonpaisteinen päivä.
Viedessäni pyykkejä ulos kuivumaan huomasin oravan tulevan läheisen puun
runkoa alas käpy suussaan.
runkoa alas käpy suussaan.
Kävin hakemassa kameran.
Yritin lähestyä oravaa mahdollisimman hiljaa, mutta minut nähdessään se kääntyi
käpyineen takaisin ylöspäin.
käpyineen takaisin ylöspäin.
Sitten se tuli taas alas ja jäi rungolle paikoilleen.
Ilmeisesti se totesi minut vaarattomaksi, koska laskeutui maahan ja piilotti kävyn
männyn juurelle.
Piilotusoperaation jälkeen orava nousi aidalle ja tuli reilun metrin päähän minusta.
Siinä me vietimme seurustelutuokion, minä puhuin ja kuvasin, orava kuunteli näin keskittyneenä.
Myöhemmin tätä kuvaa katsoessani huomasin oravan hienon varjon männyn rungolla.
Merja sinusta on tullut oikea "oravakuiskaaja" upeiden kuvien lisäksi!
VastaaPoista