keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Ruokintakatoksen palautus

Sunnuntaina sataneen ohuen lumikerroksen myötä mustarastaat ilmestyivät taas
 ruokaa etsimään.
Viikon verran etupiha oli ilman ruokintakatoksia, nyt kannoin toisen niistä takaisin paikoilleen.

Katoksen ruokatarjoilu löydettiin heti.

Maanantaina kävimme yhdeltä hakkuualueelta hakemassa muutaman männynoksan
 laudan suojaksi.

Oli hienoa huomata, etteivät linnut yhtään aristelleet oksien laittoa.
Ne otettiin heti istuimiksi ja niiden väliin oli hyvä pujahtaa piiloon.

 Muuten tuntuu, että mustarastaat ovat tottuneet meihin ruoan tuojina, katoksesta
 siirrytään vain vajaan metrin päähän.

Kuusitiainen on myös sellainen, että se käy nappaamassa lintulaudalta ruokaa,
 vaikka seisoisin laudan vieressä.

Myös sinitiaiset eivät malttaisi millään odottaa laudan täyttämistä.

Eilen huomasimme talipötkötelineellä ruokailemassa tällaisen talitiaisen.
Sen pyrstöstä oli kaksi sulkaa irtoamaisillaan.
Lieneekö joku peto yrittänyt saada sitä kiinni.




Käpytikoille on tarkka tekniikka pähkinöiden hakemisessa.
Ne nappaavat lintulaudan alle pudonneen pähkinän nokkaansa.
Sitten ne menevät salavan rungolle asettamaan pähkinän paremmin ennen kuin
 lentävät saaliin kanssa tien toiselle puolelle sitä syömään.

Takapihan kuollut mänty on edelleen käpytikkojen tärkeä ruokailupaikka, sieltä löytynee vaihtelua pähkinöille ja talipötköille.



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Marraskuun viimeinen viikonloppu

Päivän valoisa aika käy koko ajan lyhyemmäksi.
Onneksi vajaan neljän viikon päästä on jo talvipäivänseisaus,
 jonka jälkeen menemme kohti valoisampaa aikaa.

Tänä aamuna maassa oli hyvin ohut kerros lunta.
Näytti aivan siltä, kuin joku olisi ripotellut sitä kasvien koristeeksi.





Eilen aamulla kuulin, että joku lintu lensi päin ikkunaa.
Lähdin katsomaan ja löysin maasta tajuttoman sinitiaisen.
Lintu näytti niin huonokuntoiselta, että olin varma, ettei se selviä.
Pitelin sitä kämmenien sisällä lämpimässä. 

Kun linnun pää alkoi pysyä pystyssä jätin sen kiven päälle.
Jalat ja varpaat olivat vielä näin toimimattomat.

Kävin aina välillä katsomassa linnun vointia.
Aikansa toivuttuaan se lähti lentoon minun tultua jälleen kerran sitä katsomaan.
Ainakin lento läheisen pensaan oksalle sujui hyvin.

Yksi orava on alkanut käydä etupihan lintulaudalla ruokailemassa.
Laudan reunus on vähän liian kapea oravalle, varsinkin kun sillä on komea ja tuuhea häntä.
Tässä kuvia sen yhdeltä vierailulta, hännän voi laittaa monenlaiseen asentoon.







tiistai 22. marraskuuta 2016

Ruokintapaikkojen siivous

Sään jatkuessa lämpimänä päätimme siivota lintujen ruokintapaikat.
Tyhjensimme ja pesimme katokset, mustarastaat ovat kahta yksilöä lukuunottamatta hävinneet ruokintapaikalta.
Haravoimme ruokintapaikan ympäristön, koska ulostetta oli maassa runsaasti ja on
 se ikuinen salmonellapelko.

Tyhjensin ja pesin myös kaikki kolme lintulautaa.

Ruokailijoiden keskuudessa touhuistamme ei pidetty.
Takapihan laudan ollessa pois paikoiltaan yksi kuusitiainen tuli  hyvin selvä-äänisesti kertomaan meille, mitä mieltä se oli asiasta.

Myös oravien lauta tuli ilmeisesti pestyä liian hyvin, koska orava tutki sen tarkkaan ennen kuin uskaltautui syömään.

Metsän puolelta löytyy runsaasti pähkinöitä, jotka on pudonnut linnuilta niiden ruokaillessa puiden oksilla. 

Tämä tontille jäänyt mustarastaskin näytti etsivän ja löytävän pähkinöitä pensaan alta.

 Pihalla liikkuessa katselin, miten vihreitä monet kasvit ovat, vaikka tässä välillä niiden
 päällä oli 25cm lunta.

Viinisuolaheinä työntää uusia punavihreitä lehtiä.

Persiljakin on kesäisen vihreää.

 Peippikin taitaa luulla talven jo menneen ja kasvukauden alkaneen.

  Apilan kukat ovat säilyneet lumen alla, väri muuttuu aina vain vaaleammaksi.

Sieniäkin näyttää nousevan nurmikon keskeltä.


torstai 17. marraskuuta 2016

Lintuja pakkaspäivien jälkeen

Pakkaskelit päättyivät tällä erää ja lumet sulavat vauhdilla.
Lintujen ruokintapaikalla on hiljaista viime viikon vilinään verrattuna.
Mustarastaitakin käy enää vain pari yksilöä, pakkaspäivinä niitä oli kymmenen.

Sini- ja talitiaiset sentään käyvät vielä lintulaudalla, mutta nyt taitaa olla aikaa muuhunkin kuin syömiseen.

Linnunpönttöjä käydään tutkimassa jatkuvasti, varmaan niissä talviaikaan yövytäänkin.

Kaksi kuusitiaista käyvät edelleen syömässä pähkinöitä.

Puukiipijäkin näkyy liikkumassa mäntyjen rungoilla.
Tässä kuvassa näkyy hyvin sen kynnet ja pitkä nokka.

Pikkuvarpuset ilmestyivät talipötköille vasta pakkasajan jälkeen, nyt niitä näkee päivittäin.

Pikkuvarpusten lisäksi käpytikkanaaras löysi talipötköt tällä viikolla.

Varis nautti lämmenneestä säästä korkealla männyn  latvassa.

Tämä käpytikkauros liikkuu takapihalla.
Uskomme edelleen, että se on meidän Ottopoika, viime kesän poikanen.
Seurasimme kesällä sen kulkemista siipensä loukanneen urostikan perässä.

Tein kesällä kaksikin juttua tästä Ottopojasta, ensimmäinen oli Tikkarukka 2.7
ja toinen Ottopoika ja pari muutakin käpytikkaa 16.7.


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Talvisen viikon oravakuvia

Viime viikon pahimpina tuiskupäivinä oravia ei juuri näkynyt.
Loppuviikolla ne alkoivat jälleen liikkua takapihalla.

Talviturkki näyttää paksulta ja häntä on tuuhea.

Tämän oravan selän väritys ei ole vieläkään täysin harmaa.
Korvatupsut ovat komeat, auringonpaiste vielä korostaa niitä.

Kunnon venyttely taitaa kuulua oravienkin päiväohjelmaan.
Hyvä pito noissa takaraajoissa näyttää olevan.



Myös koivun rungolla venyteltiin.
En tiedä, onko kyseessä sama orava, kuva on otettu eri päivänä kuin ylemmät.

Venyttelyn jälkeen alkoi ruokailu.



Orava katkoi koivun ohuita oksia, joita se meni jyrsimään linnunpöntön katolle.



Taisi alhaalla seisovan kuvaajan huomaaminen keskeyttää ruokailun.


torstai 10. marraskuuta 2016

Lumituiskuinen alkuviikko

Lumituisku alkoi sunnuntaina iltapäivällä ja sitä jatkui koko alkuviikon.
Lunta on tullut on noin 25 cm, tuulen kinostamissa kohdissa on paljon enemmän.




  Lumilinko oli tarpeellinen apuväline lumitöitä tehdessä.

Oravien maantie, eli tonttia ympäröivän aidan päällinenkin oli niin paksun lumikerroksen peitossa, että eteneminen taisi olla vaikeaa.

Otimme toisen ruokintakatoksenkin käyttöön, kun lintuja oli niin paljon.
Laskin, että mustarastaita oli kymmenen, peipposiakin oli viisi.
Tuiskupäivinä kävin puhdistamassa ja täyttämässä ruokintakatokset neljä kertaa päivässä.

Eilen aamulla ilmestyi katokseen tällainen ruokailija.
Ihmettelimme hämärässä, että mikä se on, mutta päivän valjettua tunnistimme sen kottaraiseksi.
Tänään sitä ei ole enää näkynyt.

Eri linnuilla on omat ruokailutapansa ja paikkansa.
Pakkasten aikana tiaiset ovat aterioineet enimmäkseen talipötköllä, punatulkut ja
 viherpeipot syövät auringonkukansiemeniä laudan reunalla.