Alkuviikon lintuvieraita

Syyskuun edetessä tontille on ilmestynyt uusia lintulajeja.

Esimerkiksi kesän aikana usein seurattuja ja kuvattuja varpusia ja pikkuvarpusia
ei ole enää näkynyt.

Nyt pihassa näkee tali- ja sinitiaisten lisäksi päivittäin esimerkiksi  kaksi töyhtötiaista
ja kaksi hippiäistä.

Muutamana päivänä on kuulunut myös hömötiaisen ääni, tii-tii-tii-tii.

Itse linnun näin tänään käväisevän etupihalla.

Kesällä yksin jäänyt käpytikan poikanen, meidän Ottopoika, muistaa edelleen käydä
tutkimassa lintulaudan tarjonnan.

Sen väritys on muuttunut jo aikuisen linnun näköiseksi.

Taas oli yksi talitiainen ilmeisesti lentänyt päin ikkunaa.

Punarinta touhuaa edelleen etupihalla.

Sen näkee usein tällä kivellä tarkkailemassa ympäristöä.

Linnut kylpevät edelleen paljon.

Kylpemisen tarkoitushan linnuilla on päästä eroon syöpäläisistä (kirput, punkit),

vaikka se meistä ihmisistä saattaa näyttääkin enemmän huvittelulta.

Viherpeippo roiskutteli takapihan altaalla.

Tämä peipponen vasta suunnittelee kastautumista.

Hippiäiset ovat tänä syksynä löytäneet etupihan kylpyaltaan.

Märkänä pään keltainen raita näyttää tällaiselta.

Töyhtötiaiset ovat nykyään jokapäiväisiä kylpijöitä.

Ensiksi perusteellinen sukellus.

Sitten kunnon ravistus.

Märkä töyhtö on komea ilmestys.

Oravien touhuja tontillamme

Oravien liikkuminen tontilla jatkuu entisellään.

Muutamia niistä oppii tunnistamaan jostain tavasta tai ulkonäöllisestä seikasta.

Nyt näyttää liikkuvan useampia tällaisia tummaselkäisiä ja -häntäisiä oravia.

Sitten on tällaisia vaaleampia yksilöitä, joilla häntäkin on ruskeampi.

Usein näkee oravien kulkevan näin, ikään kuin haistellen jälkiä.

Lieneekö kyse siitä, että tutkitaan kuka on ollut edellinen kulkija.

Tässäkin näyttäisi kuin olisi hajuviestien vastaanotto meneillään.

 Oravien vesiastia on vuosikausia ollut suosittu käyntipaikka.

Oravat selvästi muistavat vesiastian paikan, niin määrätietoisesti sinne tullaan.

Juoma-asentoja on monenlaisia, tämä näyttää kyllä aika hankalalta.

En tiedä, miksi tuota vettä täytyy juoda noin kaukaa.

Näin siinä sitten käy.

Naama on märkä ja raajatkin ovat kastuneet.

 Viime viikon perjantaina ihmettelimme, mitä yksi orava söi korkealla männyn oksalla.

 Välillä se katsoi kuvaajan liikkeitä, mutta ei siitä kummemmin häiriintynyt.

 Syöminen jatkui, taisi olla jotain herkullista.

 Vatsa tuli ilmeisesti täyteen, kun orava varastoi lopun ruokansa oksanhankaan.

Ruokailija poistui paikalta, ruoka jäi mäntyyn.

Syyskuu etenee

Syyskuuta on jäljellä enää viikon verran.

Syksyn etenemisen huomaa ennen kaikkea pimenevistä illoista, aurinko laskee jo
seitsemän jälkeen.

Meillä ei vielä ole ollut kylmiä öitä, joten pihan kukat ovat toistaiseksi säästyneet.

Tämän kesän silmäteräni pasuunakukka aloittaa toista kukintaansa.

Ostin kukan toukokuussa, jolloin siinä oli paljon nuppuja valmiina.

Se kukki heinäkuussa.

Kukka on kasvanut kesän aikana valtavasti.

Tämä kuva on otettu pari viikkoa sitten.

Laskin silloin, että siinä oli yli 60 nuppua.

Nyt nuput ovat näin pitkällä.

Toivon vielä lämpimiä öitä, että edes osa kukista ehtisi aueta.

Suurin osa muistakin kesäkukista jatkaa edelleen kukintaansa.

Näin monta kypsää mansikkaa löysin tänään.

Väri ei ole enää syvän punainen, eikä makukaan ollut makea.

Olemme ihmetelleet kimalaisten ja perhosten vähyyttä.

Vuosi sitten syyskuussa isomaksaruohoissa oli paljon kimalaisia ja amiraaliperhosia,
nyt on vain joku satunnainen kävijä.

Pesin loppuviikosta kasvihuoneen ja sen kalustot.

Aurinkoisella säällä kasvihuone kuivui hyvin, kun ovi oli auki.

Sinne ilmestyi myös tällainen asukas, joka oikoi jalkojaan auringonpaisteessa.

Lintuja tontilla

Runsas lajivalikoima pikkulintuja oleilee edelleen tontilla.

Pilvisinä, koleina päivinä niitä ei niinkään näe, mutta aurinkoisina päivinä varsinkin kylpyaltailla on vilskettä.

Nämä kuvat on otettu syyskuun aikana ja kuten voi huomata, kylpemistä harrastetaan.

Isompia lintuja ei altailla ole näkynyt.
Edellisenä kesänä harakanpoikaset kävivät takapihan altaalla, mutta menneenä kesänä harakoita on muutenkin näkynyt tosi harvoin.

Palokärki tekee silloin tällöin nopean vierailun tontille,
mutta emme ole edelleenkään päässeet sitä kunnolla kuvaamaan.

Talitiaiset on hyvin kiinnostuneita kaikesta.

Tämä tiainen tutkii pihamajakan lampun kattoa.

Talitiaisten uteliaisuus aiheuttaa niille hankaluuksiakin.

Tämä yksilö oli eilen tullut oven alla olevasta raosta lasikuistille.

Paniikki oli suuri, mutta hyvin se pääsi avatusta ikkunasta omin avuin ulos.

Sinitiainen oli lentänyt avoimesta ovesta verstaalle, mutta ei osannut mennä samaa reittiä takaisin, vaan se piti kantaa ulos.

Päättyvä kasvukausi

Koska päivälämpötilat ovat alle 20 asteen ja öisinkin on vain kymmenkunta astetta,

niin ei voi olla huomaamatta, että kasvukausi alkaa olla ohi.

Olenkin päättänyt tyhjentää ja pestä kasvihuoneen lähipäivinä.

Myös takapihan vallanneiden koristekurpitsoiden varsien on aika päätyä kompostiin.

Elokuun loppupuolella tomaattitertut olivat näin runsaita.

Nyt kasvihuoneessa on jäljellä enää tällaisia terttuja.

Luulen, että saan nämä loput tomaatit kypsymään paremmin poimittuina.

Jotkut viimeisistä tomaateista ovat pinnaltaan tämän näköisiä.

Loppujen tomaattien lisäksi paprikasato alkaa olla syötävissä.

Heinäkuun alkupuolella paprika näytti tällaiselta.

Tänään sama taimi oli tämän näköinen.

Siinä on kahdeksan paprikaa, joista viisi on jo punaisia.

Paprikat ovat isokokoisia ja todella hyvän näköisiä.

Koristekurpitsoitakin alkaa olla jo useampi vadillinen.

Vaikka kurpitsantaimien lehdet ovat jo homepilkkuisia, niin koko ajan ne jatkavat matkaansa takapihallamme.
  

Tämä varsi on lähtenyt kiipeämään kohti vajan seinällä olevaa vanhaa pelastusrengasta.

Kasvi on valmiina ottamaan tukea päästäkseen ylöspäin.

Myös kukkimistaan koristekurpitsat jatkavat edelleen sinnikkäästi.