sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesäkuun loppupuolen vehreyttä puutarhassa


Kesäkuu on päättymässä, sadettakin on saatu hiukan ja puutarha kukoistaa.
En malta olla kiertelemättä kuvaamassa kaikkea kasvavaa ja kukkivaa.
Tässä kuvia viime tämän viikon kuvauskierrokselta.

        Monet puutarhan puista ja pensaista ovat lopettaneet kukintansa, mutta aina jotain uutta tulee tilalle.
Meillä on useampia purppuraheisiangervoja, ne ovat nyt kukintavuorossa.




Keväällä alas leikatut ruusuangervot ovat avanneet ensimmäiset kukkansa.


Myös valkoinen ruusu kukkii, sen kukat vain ovat tosi lyhytikäisiä.


Perennapenkki kukoistaa, taustalla oleva iso kivi peittyy lähes kokonaan kuunliljojen ja angervojen taakse.


Isokeijuangervon kukinta on vielä nuppuvaiheessa.
Kukintojen avautuessa kasvin ympärillä käy kova surina, sillä se vetää monia siivekkäitä puoleensa.


Kuunliljat ovat levittäneet lehtensä komeiksi pehkoiksi.



Niiden kukat ovat mielestäni vaatimattomia kasvin rehevyyteen verrattuna.
Nyt kukinnalla on nuppuvaihe, niitä näyttää olevan runsaasti.



Akileijat tuovat vahvaa sinistä väriä perennapenkin vihreyteen.




Vuorikaunokkki on avannut ensimmäiset kukkansa.


Tänä kesänä monien perennapenkin kasvien kukinta on jostain syystä runsaampaa kuin viime kesänä.
Päivänkakkaroitakin on paljon ja kukat ovat suurikokoisia.



Alkukesästä kuvasin ja ihailin unikoiden kukintaa.
Nyt kameran kanssa kulkiessani huomasin, miten komeita niiden siemenkodatkin ovat.


Perennapenkin laidalla olevan ison kiven päällä kukkii pieni mätäs keltamaksaruohoa.
Toin alun varmaan kymmenkunta vuotta sitten jonkun saaren kalliolta.
Vuosikausia se on kitunut ja viime kesänä se näytti jo hävinneen kokonaan.
Yllätys on suuri, maksaruoho näyttää nyt näin hyvinvoivalta.



   Poimin keväällä lintujen siemenseoksen joukosta parikymmentä auringonkukansiementä ja laitoin ne itämään.
Kasvun alku oli hidasta ja olin heittää ne jo kompostiin, mutta nyt minulla on rivi puolen metrin korkuisia taimia, joissa on jo pienet kukkanuput.



Ostin kaksi vuotta sitten pussillisen kehäkukan siemeniä, jotka kasvoivat tosi hyvin.
Keräsin syksyllä siemeniä, noin 2dl ja kuivatin ne.
Viime vuonna kylvin keräämäni siemenet ja syksyllä keräsin taas siemenet talteen, niitä tuli melkein litra.
Tänä keväänä kylvin taas nuo viime vuoden siemenet, nyt kylvös on täynnä nuppuja.


Tämän kesän uutuustaimi, jonka ostin oli jättiverbena.
Sen kerrottiin houkuttelevan tuoksullaan perhosia.
Nyt ensimmäiset kukinnot ovat aukeamassa, joten odotan innolla perhosten löytävän ne.


Tähän aikaan kesää kaikki muutkin kesäkukkien taimet ovat jo täydessä kukassa.


Minulla on tallella 1950-luvun alkupuolelta vauva-aikanen pesusoikkoni.
Istutin siihen kuusi orvokintainta.
Ne tuntuvat viihtyvän hyvin tässä tunnearvoa sisältävässä astiassa aurinkoisella seinustalla.




sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Kukinta-aika jatkuu ja linnut viihtyvät pihallamme

Kesäkuu on jatkunut kauniina ja lämpimänä.
Olemme saaneet nauttia puiden ja pensaiden kukinnasta, joka on tänä kesänä ollut tosi runsas.


    Alppiruusu oli vielä alkuviikolla yllä olevaa kuvaa ottaessani täydessä kukassa, nyt kukkien terälehdet ovat alkaneet varista maahan.
Pensaan ympärillä oli runsaasti kimalaisia.
Tämä työläinen on tosi työtä tekevän näköinen, pölyn peitossa.


    Kultasadekin on tänä vuonna ollut täynnä kukkia, tuntuu kuin puussa olisi enemmän kukkia kuin lehtiä.




Hankimme jokunen vuosi takaperin tapaninsireenin.
Viime kesänä siinä oli vain muutama kukinto, nyt se oikein innostui kukkimaan.



Sireenin kukinnot vetivät aurinkoisina päivinä puoleensa runsaasti perhosia.
Seuraavissa kuvissa ohdakeperhonen ja amiraali.





Pihapiirin alkukesän runsaan kukinnan alkamista ja päättymistä katsoessa tulee mieleen, että kaikella on aikansa.
Unikon komeat kukatkin ovat ikävä kyllä vain lyhytikäisiä.


    Olemme joutilaina eläkeläisinä viettäneet paljon aikaa takapihallamme luontoa katsellen ja kuvaten.
Yhtenä päivänä ihailin taivaan kauniita pumpulipilviä.


Ulkona istuskellessa näkee myös miten kiireistä monen linnun elämä on, poikaset odottavat ruokaa.
Seurasimme läheltä västäräkinkin ruoanmetsästystä, monenlaisia siivekkäitä löytyi poikasille vietäväksi.



Vihervarpusia liikkuu pensaikossa, niillä lienee poikaset jo lentokykyisiä.


Takapihalla kiertelee lähes päivittäin yksi sepelkyyhky.
Lintu löytänee heinikosta ruokaa, juomassa se käy lintujen kylpyaltaalla.


Muutama naakkakin on ilmestynyt pihallemme, niitä ei aikaisemmin ole juuri näkynyt.



Kesykyyhkyt eli pulut ovat jatkuvia vieraita pihavajan katolla.
Sisukkaasti ne aina laskeutuvat peltikatolle, vaikka otteen saaminen näyttää vaikealta.



Olen muutamana päivänä laittanut kameran jalustaan keittiön työpöydälle kuvaamaan tuuletusikkunan kautta lintujen kylpyaltaalle.
Siinä saa hyvin kuvattua lintujen liikkeitä häiritsemättä niitä.

Seuraavassa kuvassa aikuinen räkättirastas on tuonut poikasensa "pesulle".


Räkättirastaat ovat olleet tosi innokkaita kylpijöitä.
Tämä yksilö kylpi ensiksi nautinnollisesti yksinään.




Sitten paikalle tuli toinen lintu ja hyvin altaaseen kaksikin mahtui, kylki kyljessä.




Mustarastaita liikkuu etupihalla matoja etsimässä.
Ruoanhankinnan välissä käydään kuitenkin puhdistautumassa.


Seuraavien kuvien mustarastaan kylpyhetkeä kuvasin yhtenä aamuna.
Pensaan lehdet tekivät vähän varjoja kylpijän päälle, mutta nautinnollista touhu näytti olevan.