Kaksi viikkoa sitten meille tuli kuorma koivurankoja.
Edellisen kerran puita tuli reilu kaksi vuotta takaperin.
Niistä riittää poltettavaa vielä ensi talveksi, mutta täydennystä puuvarastoihin kaivattiin.
Edellisen kerran puita tuli reilu kaksi vuotta takaperin.
Niistä riittää poltettavaa vielä ensi talveksi, mutta täydennystä puuvarastoihin kaivattiin.
Puukuorman purku oli mielenkiintoisen näköistä touhua, koska purkupaikka on melko ahdas.
Ennen kuorman tuloa oli katoskehikko jo rakennettu valmiiksi.
Rangat sahattiin kolmessa erässä pölleiksi ja erä kerrallaan ne pilkottiin klapikoneella polttopuiksi ja ladottiin katokseen.
Viimeinen pöllikolmannes oli tosi paksuja, klapikone oli lujilla, mutta pieniksi ne saatiin.
Viikko kuorman pilkkomiseen kului, mutta viime viikolla torstai-iltana pino oli valmis ja ympäristö siivottu.
Klapeja tehdessä piti myös välillä pitää lepo- ja juomataukoja istuskellen takapihalla.
Kalustojen vieressä on oravien omenatarjoilu.
Kamerat olivat tietysti taukopaikallakin mukana, joten siinä tuli kuvattua omenalla herkuttelevia oravia.
Kevään poikasilla on jo komeat hännät, häntäkuviakin tuli otettua.
Viimeisenä työpäivänämme paikalla oli kaksi oravaa yhtä aikaa omenan äärellä.
Toinen oli tosi arka, ehdin ottaa vain muutaman kuvan, jonka jälkeen orava paineli pakoon männyn runkoa ylös, toinen jatkoi ruokailuaan.
Puupinot ovat kauniita! Oravat myös!
VastaaPoistaJuuri pilkotut koivupuut myös tuoksuvat hyvälle. Minä kuvaan oravia paljon, ne ovat usein oikeita poseeraajia.
VastaaPoista