keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Lehtien haravointia ja oravien kuvaamista

Tähän aikaan syksystä meidän lisäksemme varmaan moni muukin omakotitalossa asuva harrastaa lehtien haravointia.

Meillä vaahtera, salavat ja muutama isolehtinen puu ovat jo lähes lehdettömiä.
Suurin osa pensaista on kuitenkin vielä täynnä lehtiä, joten haravointia riittää.
Suurin haravointiurakka meidän tontilla on kuitenkin männynneulaset.
Niitä oli tänäkin syksynä paksu kerros nurmikoilla ja hietikoilla.

Tällä viikolla lehtien keruussa oli hankaluutena kova tuuli, vaahteran lehdetkin levisivät ympäriinsä, nurmikolle ja viereiselle kadulle.
Lennellessään ne tarttuivat kiinni esimerkiksi pensaiden oksistoihin.


Meillä haravointiroskat kerätään muovisiin kasseihin, jotka varastoidaan peräkärryyn jäteasemalle vientiä odottamaan.




Laitoin alkuviikosta osan kesäkukista kompostiin.
Pakkasiahan meillä ei ole ollut, joten kukat jatkoivat kukintaansa, mutta lehdistö alkoi olla huonokuntoisen näköinen.


Pelargonioista en raskinut vielä luopua, ne kukkivat edelleen.



Amppelimansikat eivät tänäkään syksynä ole vielä lopettaneet kukintaansa, raakileitakin niissä näkyy olevan.



Sisukas kanttarellien etsiminen tontilla tuottaa jo vähän tulosta, muutama sieni on löytynyt.


Pikkulintuja tontilla liikkuu paljon, mutta rastaita eikä tilhiä ole näkynyt, joten pienen pihlajamme marjat ovat edelleen paikoillaan.



Pihatöissä on tietenkin kamera mukana, joten oravakuvaustakin on vähän päässyt harrastamaan.
Oravien tulon kuulee hyvin rapinasta männyn rungolla.



Rapinan kuullessani olen usein mennyt puun juurelle kameran kanssa.
Joka kerran orava näyttää yhtä hämmästyneeltä huomatessaan kuvaajan.



Palkinnoksi kuvaamisesta orava saa vähän pähkinöitä.