sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Lintuja pihan ruokintapaikoilla

Joulukuun alkupuoli on ollut enimmäkseen leuto ja vesisateinen.
Pimeät, sateiset päivät ovat vähentäneet lintujen kuvaamista, kun valo ei siihen oikein riitä.
Jokusia kuvia on kuitenkin tullut tämänkin kuun puolella otettua.


   Ruokintapaikoilla on ajoittain hyvinkin vilkasta, linnut oppivat aina nopeasti, missä ruokaa on saatavilla.
Alkuaikana syöntivuoroista nahisteltiin, nyt ollaan jo sovinnollisemmin yhdessä.

Seuraavan kuvan talitiainen on kuvattu marraskuun lopulla.
Tämä lintu ajatteli ilmeisesti pitää koko talipötkön omanaan ja levitteli siipiään uhkaavasti.


Nyt talitiaisetkin ruokailevat jo rauhallisesti.



   Töyhtötiainen hermostui isännälle, joka oli siirtänyt takapihan talipötkötelineen hetkeksi pois paikaltaan.
Ääni oli kuulemma "moittiva" ja töyhtö oli pitkin päälakea.


Normaalisti töyhtötiaisten komea töyhtö on terhakkasti pystyssä.



Sinitiaisia on tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin talitiaisia.
Muutama yksilö kuitenkin näkyy ruokintapaikoilla ja talipötköt maistuvat niillekin.



Vesi on edelleen hyvin tärkeää linnuille.
Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu 1.12, jolloin etupihan kylpyaltaan jäätynyt pinta oli ihmettelyn kohteena.



Sinitiaisten ohella kuusitiaisilla olisi kova tarve päästä kylpemään.
Yhtenä pakkaspäivänä emme voineet nauramatta katsella ikkunasta yhden kuusitiaisen touhua.
Olimme vieneet jäätyneeseen altaaseen vähän lämmintä juomavettä.
Veden kaataminen teki altaan keskelle pienen avannon.
Kuusitiainen meni tutkimaan avantoa ja asettui siihen kylpemään, sula vesialue oli juuri linnun kokoinen.

Seuraavien kuvien kuusitiaisen kylpyhetki on kuvattu 6.12, jolloin allas oli sula.



Talipallot ja -pötköt maistuvat kuusitiaisillekin.




Pikkuvarpusparvi viihtyy edelleen etupihan ruokintapaikalla.


Niille tarjottavassa siemensekoituksessa on ainesosia, joista ei pidetä, joten ne viskellään pois laudalta.


Parasta ruokaa pikkuvarpusten mielestä on edelleen talipallot, jotka näinä leutoina ja sateisina päivinä on tosi murenevaisia.




Maahan putoilevalle ruoalle on aina ottajansa.
Tässä keltasirkku syö maasta löytyviä siemeniä.



     Mustarastailla on tapana kokoontua ruokintapaikan lähellä kasvavissa puissa, seuraavan kuvan aroniassa tai hopeapajussa.
Tänäänkin hakiessani lehteä postilaatikosta vähän ennen auringonnousuaikaa hopeapajussa istui kuusi mustarastasta.


Omena ja talipötkö maistuvat niillekin.





   Viikolla huomasimme yhden mustarastaan liikkuvan tosi huonosti ja toisen siiven tyvessä oli höyhenetön paikka.
Lentämään se kuitenkin pystyi hyvin ja ruokailu onnistui.
   En tiedä, mihin onnettomuuteen se oli joutunut, mutta nyt se näyttää ainakin liikkuvan jo paremmin.


Käpytikkoja ruokailemassa ja juomassa käy säännöllisesti useampia yksilöitä.


Olemme kiinnittäneet huomiota kuusenkäpyjen lisääntyvään määrään takapihalla olevan kelottuvan männyn juurella.
Meidän pihalla ei yhtään kuusta kasva, vain pelkkiä mäntyjä.
   Kuollut mänty on tikkojen suosiossa, joten jonkun naapurin pihalta haetaan kuusenkäpyjä ja siemenet hakataan esille kelopuun rungolla.



torstai 29. marraskuuta 2018

Pakkaspäivien elämää tontilla ja ruokintapaikalla

Jouluun on vajaa neljä viikkoa, jouluvaloja ja -koristeita alkaa näkyä kaikkialla.
   Jouluisen punaisia ovat myös kaktuksen kukat, joista ensimmäiset ovat auenneet keskelle tätä pimeää aikaa.


Sunnuntaina oli aurinkoinen pakkaspäivä, joten kävin kuvaamassa puutarhan kuuraisia kasveja.





Kasvien lisäksi minulle mieluinen kuvauskohde ovat kissat.
Yhden naapurin kissa ilmestyi reilu viikko sitten pihallemme.
Se jahtasi mustarastasta ja kiipesi linnun perässä hopeapajuun.
Kissan päästyä puuhun lintu oli jo sieltä pois, joten varmaan se vähän harmitti tätä metsästäjää.


Onneksi hietikolla pyöri jotain roskia, joita oli helpompi saada kiinni kuin lintuja.



Seuraavassa otoksessa kuvaaja on tutkinnan kohteena.
Ilmeisesti läpäisin hajutestin, sillä tuota seuraava kuva, jonka kissasta sain oli sellainen, jossa kissan nenä oli melkein kiinni kameran objektiivissa.


Pakkasten myötä ruokintapaikan tarjoilua on lisätty mm. omenalla.
Salavan oksien väliin laitettiin istumariuku, jonka mustarastaat ottivat heti käyttöön.


Käpytikat käyvät edelleen hakkaamassa talipalloja.
Niiden ruokailusta hyötyy moni muukin lintu.
Pallojen murenet putoavat maahan, jossa niille on monta ottajaa.


Kaksi hömötiaista on vakituisia ruokavieraita, talipallot maistuvat niillekin.


Seuraavaa kuvaa katsoessani huomasin, että toinen kahdesta ruokailemassa käyvästä kuusitiaisesta on rengastettu. 


Pikkuvarpusparvi on viihtynyt alusta asti ruokintapaikalla.
Pakkasten kovetettua talipallot linnut ovat siirtyneet syömään siemeniä.


Järripeippojakin näkee vielä silloin tällöin.


     Oravat liikkuvat ja ruokailevat yleensä takapihalla, mutta ainakin tämä yksi yksilö vierailee etupihan ruokintapaikalla.



Maanantaina alkoi isännän verstaalla rakentua jälleen uusi lintulautojen jalusta.
Tässä versiossa on yhden jalan varassa kaksi lintulautaa ja yksi talipötköteline.
Linnuilla on siis käytössään vaakataso, jota pitkin pääsee tarjoilulta toiselle.


Linnut eivät ollenkaan pitäneet uuden telineen asennusajasta.
En voinut olla nauramatta, kun näin ikkunasta miten työn edistymiseen käytiin heti tutustumassa, kun työmaa oli hetken ilman työmiestä.


Pakkasten myötä lintujen ja oravien on ollut vaikea uskoa, että vesiastiat ovat jäässä.
Seuraavassa kuvassa orava tutki eilen jäätynyttä kylpyallasta.
Alkuviikosta, kun jää oli vain altaan pinnalla seurasimme ikkunasta, miten käpytikka hakkasi jäähän reiän.
Sen jälkeen useampi lintu kävi juomassa vettä kyseistä reiästä.


Lintuja katsellessa huomaa ikävä kyllä joukossa myös sairaita yksilöitä.
Tällä talitiaisella nokan juuressa olevat patit ovat avipox-virus eli linturokko.


Jo useampana talvena on näkynyt jokunen peipponen, jolla on jalassa jotain "kasvustoa".
Seuraavan kuvan myötä tiedustelin Tringa ry:stä, mistä sairaudesta on kyse.
Sain vastaukseksi, että todennäköisesti kyseessä on papilloomavirus.


Tähän aikaan vuodesta ei kuvattavaksi löydy kukkia ulkoa, joten täytyy tyytyä sisäkukkiin.