Marraskuun viimeiset päivät ja joulukuun ensimmäinen viikko on vietetty kirpeässä pakkassäässä.
Meilläkin on ollut reilusti yli kymmenen astetta pakkasta, mikä on harvinaista tässä vaiheessa talvea, yleensä kunnon pakkaset tulevat Hankoon vasta tammi-helmikuussa.
Keräsin tähän juttuun vähän kuvia meidän tontin pakkaspäivistä.
Lunta on vain hiukan, nurmikon vihreys on edelleen näkyvissä.
Tontin perällä, metsäosuudella maasto näyttää samanlaiselta kuin syksyllä, puolukanvarpujen ja kanervien vihreys on edelleen vahvaa.
Tuo puolukka on ihmeellinen kasvi, se löytää kasvupaikan jokaisesta kivenkolostakin.
Katselen usein niiden kasvustoja, jotka vuodesta toiseen pikkuhiljaa lisääntyvät pihaa reunustavien isojen ja pienien kivien välistä.
Yksi sisukas maksaruohon kukkakin on jäänyt kivikkokasvien reunaan.
Tutkiskelin pitkästä aikaa puuvaraston seinustalla olevan hyönteishotellin reikiä.
Syksyllä laskin, että melkein kolmekymmentä reikää oli tulpattu, joten asukkaita oli sisällä.
Nyt näytti, että vajaa kymmenen tulppaa oli enää ehjinä, ilmeisesti linnut ovat etsineet niistä ruokaa.
Pakkasten myötä mustarastaita on ilmestynyt etupihan ruokintapaikalle.
Kannoimme näille isommille linnuille tarkoitetun ruokintakatoksen paikoilleen ja laitoin ruokaseosta tarjolle.
Minä olen vuosikausia tehnyt rastaille omaa ruokaa, jossa on vaaleaa leipää kuutioina kostutettuna ruokaöljyllä, omenaa, rusinoita, siemeniä, kaurahiutaleita jne.
Ruokintakatos ehti olla paikoillaan vain hetken ennenkuin ensimmäinen utelias tuli paikalle.
Lintu keikkui katoksen viereisellä oksalla tutkien ympäristöä ja katosta ja hetken päästä lensi katokseen.
Leipätarjoilu kiinnostaa myös tiaisia, laudalta käydään nappaamassa isoin löytyvä leipäkuutio.
Heitän katosta täyttäessäni aina vähän leipäpaloja maahan katoksen viereen.
Huomaa, että se on linnuille luonnollisempi ruokailutapa kuin tuo lautaselta syönti, tuo maassa oleva ruoka syödään ensimmäisenä.
Käpytikat vierailevat hakkaamassa talipötköjä ja -palloja säännöllisesti.
Tikat rikkovat isolla vahvalla nokallaan talien pintaa ja murustavat rasvaa maahan.
Tästä hyötyvät pikkulinnut, joille nuo rasvatarjoilut ovat melko kovia näillä pakkasilla.
Oravat ovat myös säännöllisiä ruokavieraita, ensimmäiset näkee laudoilla jo aamuhämärissä.
Oravilla on omat tapansa ruokailumatkoillaan.
Paikalle saavutaan ja sieltä lähdetään vinossa olevaa keloa pitkin ja usein piipahdetaan pystykelon päässä tähystelemässä.
Pakkanen tuo kauniita kuvioita kylmille lasipinnoille.
Katselin sunnuntaina miten monenlaisia koristeita oli lasikuistin ikkunoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti