Marraskuu lähenee loppuaan ja mekin olemme saaneet jo hiukan tuntumaa pakkaseen.
Aikaisemmin tässä kuussa on ollut muutama pakkasaamu, mutta nyt on jo pari päivää lämpötila ollut pakkasasteiden puolella.
Perjantaina paistoi aurinko, joten kiertelin tontilla etsimässä kuvattavaa.
Vihreyttä ja kasvua löytyi vielä.
Alppiruusujen lehdet olivat vielä perjantaina suorina, mutta tänään huomasin, että kasvi on vetänyt lehtensä suppuun.
Viime kesänä pensaassa oli runsas kukinto, mutta nyt siinä näyttää olevan melko vähän nuppuja.
Ulkona terassilla olevat muratit ovat edelleen hengissä.
Muutaman kerran ne ovat yöpakkasten myötä jäätyneet, mutta sään lämmettyä lehdistö ei ole näyttänyt yhtään kärsineeltä.
Nyt luulen, että tämä jo pari vuorokautta kestänyt pakkanen saattaa tehdä kasveista kompostikelpoisia.
Terassin edustalla kasvava kivikkokasvi vihertää ympäri vuoden.
Takapihalta löytyi vielä muutama jäätynynyt kantarelli.
Näitä sieniä en ole uskaltanut noukkia syötäviksi, kun oravat touhuavat tässä ympäristössä.
Epäilen, että niitä on voitu pureskella ja maistella.
Pitkälle syksyyn asti rehevänä vihertäneen mansikkamaan lehdet ovat hävinneet, vain lehtivarret törröttävät pystyssä.
Epäilimme kauriiden olevan asialla.
Laitoimme perjantain ja lauantain väliseksi yöksi riistakameran kuvaamaan tuota mansikkamaata.
Kuvat ovat rakeisia, mutta kyllä niistä vierailijan erottaa.
Kaksi ensimmäistä kuvaa oli tallentunut noin kello 21 ja toiset kaksi noin kello 23.30.
Molempien käyntien ruokavieras näyttää samalta urokselta.
Kuvia oli kamerassa näiltä kahdelta vierailulta yhteensä noin 100.
Lintuvieraat ruokintapaikoilla on lisääntyneet ilmojen kylmenemisen myötä.
Etupihan kylpyaltaan jäätyminen on linnuille jokavuotinen ihmetyksen kohde.
Tämä aika on hankalaa kun maassa ei ole lunta, jolla eläimet voisivat vesien jäädyttyä janonsa sammuttaa.
Seuraavassa kuvassa mustarastas tutkii yhtenä pakkasaamuna osittain jäätynyttä allasta.
Seuraava päivä oli lämpimämpi, joten jää suli ja sinitiainen meni harrastamaan talvikylpemistä.
Luin jostain lehdestä, että viime kesä oli oravilla hyvä poikasvuosi.
Ainakin meidän tontilla oravia näkee jatkuvasti.
Niitä liikkuu yksittäin tai kaksittain mäntyjen oksilla ja rungoilla.
Runsas oravakanta tietää meille paljon ruokailijoita.
Oravilla alkaa olla paksu harmaa talviturkki ja nyt ne näyttävät keskittyvän sisäisen rasvakerroksen keräämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti