keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Oravanpoikasia, lintuja ja polttopuiden tekoa

Muutaman päivän päästä siirrymme keväästä kesään.
Luonnossa tapahtuu koko ajan muutoksia, vihreys ja kukinta lisääntyy vauhdilla.
Tänään tätä kirjoittaessani ei tosin sää ole kovin houkutteleva, sataa vettä, myrskytuuli riepottelee pihapuita ja lämmintä on +8,5 astetta.

Reilu viikko sitten kevään ensimmäinen oravanpoikanen ilmestyi etupihallemme.
Muutamaa päivää myöhemmin näin yhden männyn rungolla vilistämässä kolme poikasta.
Olen kuvannut poikasia lähinnä keittiön ikkunasta, niitä tuntuu kovasti kiinnostavan kiipeily ja oleilu etupihan keloissa.





Takapihan puolellakin näitä poikasia näkee liikkumassa.
Omenatarjoilun sijainti on myös opittu, lieneekö emo neuvonut.


Kirjosieppojen saapuminen on meille yksi selvä kevään merkki.
Tänä vuonna saimme odottaa tulijoita pitkään.
Yleensä kirjosieppokoiras saapuu huhti-toukokuun vaihteessa, naaras muutaman päivän myöhemmin.
Nyt koiras saapui vasta 11.5 ja naaras kaksi päivää sen jälkeen.
Koiras meni heti ensimmäisenä tontillaolopäivänään kylpemään.




Toinen myöhäisempi keväinen saapuja oli västäräkki.
Ne pesivät vuodesta toiseen jossain tässä lähistöllä, etupihalla käydään juomassa ja kylpemässä.




Käpytikat, koiras ja naaras vierailevat myös vesiastialla päivittäin.
Nyt odottelemme koska ensimmäiset poikaset tuodaan tontille.



Sepelkyyhkyt kulkevat yksittäin tai kaksittain pitkin tonttia.
Yhtenä päivänä seurasimme, miten tuore apila näytti maistuvan linnuille.
Eilen näimme takapihalla neljä yksilöä yhdessä, lieneekö jo poikaset mukana.



Viherpeippoja on tänä keväänä näkynyt tontilla tavallista enemmän.



Sinitiaisten ja talitiaisten pesillä on alkanut jo poikasten ruokinta, pönttöihin lennetään ahkerasti.

Seuraavissa kuvissa on talitiainen, todennäköisesti koiras kylpemässä.
Nämä kuvat on otettu kuun puolivälissä, poikasten ruokinta-aikana kylpemään ei taideta ehtiäkään.




Luonnon ja eläinten seuraamisen ja kuvaamisen lisäksi pitää välillä harrastaa työntekoakin.
Viime viikolla tontille tuli kuorma koivurankoja.




Isäntä pätki rangat moottorisahalla.


Pätkät halkaistiin klapikoneella ja ladottiin kuivumaan.
Nyt urakka on suoritettu ja valmiilla pinolla katto päällä. 



Kevään ensimmäiset valkoiset kukat ovat auenneet, joten nekin piti tietysti kuvata.
Seuraavana kukkiaan ovat aukaisemassa norjanangervot ja isotuomipihlajat, joten kuvattavaa riittää.



sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Toukokuun lämpimät, kesäiset päivät


Tällä viikolla saimme muutamana päivänä nauttia kesäisen lämpimästä säästä.
Niinä päivinä oikein huomasi, miten puutarhassakin vihreys lisääntyi vauhdilla.
Nyt olemme ikävä kyllä palanneet takaisin koleisiin kevätpäiviin.
Tänäänkin, ainakin aamupäivällä oli lämmintä +10 astetta ja sumu verhosi maiseman.

Helatorstaina kiertelin taas kameran kanssa tontilla kuvaamassa kevään edistymistä.
 Aurinkoisella paikalla, terassin reunustalla kasvavan kivikkokasvin kukintojen ympärillä oli elämää.
Kasvin vahva tuoksu oli houkutellut paikalle perhosia, kimalaisia, kukkakärpäsiä ja kuoriaisia.




Pienessä pihlajassa oli jo isot lehdet ja kaunis keväinen vihreys.


Isotuomipihlajan kukinnot olivat melkein auenneet, vielä muutama päivä ja puut ovat valkoisenaan kukkia.


Tapaninsyreenin kukkanuput näkyivät jo suojalehtien välistä.


Saarnivaahteran kukinnot ovat koristeellisia, lehdistä oli näkyvissä vasta pienet alut.


Hiljakseen kehittyneet mansikantaimet innostuivat lämpimän sään myötä vauhdittamaan kasvuaan.
Tämän jutun ensimmäisenä olevan kuvan mansikka on kuvattu tänään.
Pihalla aamupäivällä ollessani huomasin, että mansikkamaiden kaikki kasvit olivat saaneet kauniit kastepisarakoristeet lehtiinsä.



Tontillamme kasvaa pienellä alalla myös mustikkaa, siinäkin oli kukinta alkanut.


Perennapenkissä näytti vielä aika ankealta.
Siellähän kasvaa esimerkiksi kymmenkunta kuunliljaa, joiden kasvu oli vasta tällaisessa vaiheessa.


Töyhtöangervoissa ja isotöyhtöangervoissa oli jo lehdet näkyvissä.




Tonttia kierrellessä huomaa myös paljon kasveja, jotka ovat vain ilmestyneet jostain.
Niiden kasvamista on mielenkiintoista seurata, uusia puiden ja pensaiden alkuja löytyy yllättävistäkin paikoista.

Viime vuonna sahasimme muutaman kuolleen salavanvarren pois.
Nyt sahauksen vierestä löytyi karviaisen ja pihlajan alku.


Etupihalle ilmestyi muutama vuosi takaperin tällainen kaunislehtinen pensas, luulen sen olevan tuhkapensas.


Nyt samannäköisiä alkuja on useammassa paikassa.
Seuraavan kuvan pieni alkukin nousee yhden ison kiven juurelta.


Kasvit ovat sitkeitä etsimään uusia kasvupaikkoja, kivienkin välistäkin nousee monenlaisia alkuja. 


Peippiä istutin aikoinaan perennapenkkiin.
Nyt sitä kasvaa ympäri tonttia, josta kaivelen sitä myös ruukkujen reunakasveiksi. 


Lemmikki kuuluu myös niihin kasveihin, joita löytyy mm. pensaiden juurilta.
Kohtahan ne ovat kauneimmillaan, kukkanuput ovat juuri tulossa esiin.


Nokkosia ei tällä kuivalla hiekkatontilla juuri esiinny, mutta yksi taimi sentään kultasateiden juurella näkyi.


Kevään kukkija, voikukka innostui myös lämpiminä päivinä avaamaan kukintojaan.
Vuosikausia niitä on kaivettu ja yritetty kitkeä nurmikolta pois, mutta se on täysin toivotonta työtä.


Yksi viime vuosien hauskin yllättäjä on ollut tulppaani karviaismarjapensaan juurella.
En tiedä, mistä sekin alunperin on ilmestynyt, mutta erikoisen paikan se on kasvulleen valinnut.
Aluksi kukkia oli vain yksi, viime vuonna kaksi ja tänä vuonna on jo kolme kukkaa.