sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Linnuille marjat maistuvat ja tontilla viihdytään

Lintuja ja ennenkaikkea tämänkesäisiä linnunpoikasia on tontilla edelleen paljon.
Pensaista kuuluu jatkuva tirskutus, vaikka lintuja ei aina edes näe.

Aronian marjat ovat kypsyneet, eikä ne ole koskaan jääneet linnuilta huomaamatta.
Innokkaimmin marjojen kimpussa ovat olleet sinitiaisten poikaset.


Osa linnuista valitsee oksien uloimmat marjatertut.



Jotkut yksilöt viihtyvät paremmin lehdistön varjossa.



Sinitiaiset ovat taitavia marjojen metsästäjiä.
Ne ovat niin kevyitä, että tertut kestävät niiden painon.
Riippumiseen voidaan käyttää kahta tai yhtä terttua.





Seuraavan kuvan lintu on ilmeisesti käynyt kylpemässä ennen ruokailua.


Talitiaisia ei aroniassa juuri näy, mutta joku kävi sentään marjoja maistamassa.


Räkättirastaat ovat myös innokkaasti marjoja syömässä.
Näin isoilla linnuilla marjojen saanti on paljon vaikeampaa, koska hennoimmat oksat eivät kestä niiden painoa.




Tämä rastas keräsi useamman marjan nokkaansa ja lensi saaliin kanssa pois.
Ilmeisesti sillä oli vielä poikaset odottamassa ruokaa.


Takapihan pensaiden oksilla näkee paljon linnunpoikasia.
Pensaikot ovat varmaan turvallisia paikkoja lentoharjoituksiin ja lepäilyyn.


Tiaisten poikasilla näkee hyvin, miten poikasajan höyhenpeite on muuttumassa ja rintahöyhenet saamassa keltaista väriä.




Varpuset vierailevat pihalla päivittäin.
Näitä kuvia katsoessa huomasin, että nuo edellisten kuvien talitiainen ja sinitiainen istuvat samalla oksalla kuin tämä varpunenkin, ilmeisesti se on hyvä pysähdyspaikka.


Nuoria viherpeippoja näkyy myös pensaikossa, kuten tämäkin oksien varjossa tähyilevä yksilö.


Linnut oppivat heti lentoon lähdettyään käymään juomassa altailla.



Muutamana päivänä näimme myös kaksi töyhtötiaisen poikasta takapihan altaalla juomassa.



Noissa ylemmissä ensimmäisen kerran kuvissa altaassa oli vähän enemmän vettä, joten juominen onnistui hyvin.
Kaksi seuraavaa kuvaa on eri käynniltä ja vettä on altaassa vähemmän.
Poikanen yrittää ylettyä altaan reunalta veteen, mutta menee sitten altaaseen seisomaan.



Komeanokkaiset isokäpylinnun poikaset muistavat myös, missä vettä on saatavilla.
Muutenhan näitä lintuja ei juuri näe, ne oleilevat mäntyjen latvuksissa käpyjä syömässä.


Pikkuvarpusia poikasineen näkee ja äänet kuulee pensaikossa.
Juomista ja kylpemistä myös harrastetaan.


Kirjosieppourosta ei juuri ole pesinnän jälkeen näkynyt, mutta lähistöllä sekin varmaan oleilee.



keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Heinäkuun alkupuolen elämää puutarhassa

Vietämme keskikesän viikkoja helteen ja kuivuuden keskellä, kuten koko muukin Suomi.
Puutarhanomistajana on surullista katsella, kun puista varisee keltaisia lehtiä.
Odotamme taas hartaasti vilvoittavia vesisateita virkistämään niin ihmisiä, eläimiä kuin luontoakin.



Viime viikolla tapahtui linnunpoikasille onnettomuuksia, joten "ensiapua" tarvittiin.

Alkuviikolla olin keräämässä mansikoita penkistä, jossa oli rastasverkko päällä.
Rullaan yleensä verkkoa pois taimien päältä sitä mukaa kun kerääminen edistyy.
Pelästyin, kun verkon toisesta päästä kuului rapinaa.
Löysin talitiaisen poikasen, joka oli täysin sotkeutunut verkkoon.
Hain sakset ja leikkasin ensiksi verkosta pois palan, jossa lintu oli.
Sitten aloin varovasti ratkoa sitä irti verkon jäänteistä, sakset toisessa, lintu toisessa kädessä.
Poikanen nokki minun sormia, mutta sotkusta selvittiin.
Vein linnun läheisen puun oksalle toipumaan.
Aikansa nuokuttuaan se lähti lentoon, joten selvisimme molemmat pelkällä säikähdyksellä.

Tässä muutama kuva poikasen lepohetkestä.




Lauantaina löytyi nuori isokäpylintu kivikolta, se oli ilmeisesti lentänyt päin verstaan ikkunaa.


Koska se jatkoi nuokkumista aurinkoisella hietikolla, niin nostin sen kiven päälle varjoon.


Lintu vietti useita tunteja paikoillaan, välillä nukkuen.
Nokasta roikkui roskia, muuten se näytti olevan kunnossa.


Hyvin tästäkin selvittiin.
Alkuillasta lintu lähti lentoon.


Käydessäni aina välillä katsomassa tuota isokäpylintua löysin lähes samasta paikasta peipposen, sekin oli varmaan törmännyt johonkin.
Tämän toipilaan nostin puun oksalle, jossa se nukkui aikansa.
Lentoon tämäkin yksilö selvisi, ensiksi läheiseen pensaaseen ja sitten eteenpäin.



Viime viikot ovat olleet tämän kesän mansikkasadon keruuaikaa.
Mansikoita on syöty lähes päivittäin, kesän mansikkakakulla herkuteltiin viime viikonloppuna.

Kerätessäni olen laittanut huonot marjat lintujen ja oravien syötäviksi.
Tässä kuvia yhden keruukerran jälkeen, kun tarjolla oli kaksi hieman huonoa marjaa.

Oravan tultua männynrunkoa alas se selvästi haistoi mansikat.


Nopeasti toisesta mansikasta kiinni.
Sitä ei syöty, vaan sen kanssa lähdettiin ylös puun oksalle.



Alimmalle oksalle päästyään orava asetteli mansikan paremmin suuhunsa ja vei sen ylemmäksi, ilmeisesti piiloon.



Orava muisti, että toinen mansikka jäi alas.
Se tuli uudestaan alas ja nappasi toisen mansikan.


Tätä se söi hetken, asetteli sen sitten suuhunsa ja vei yläilmoihin.



Meidän takapihalla on viikon verran näkynyt isokäpylinnun poikasia.
Tuo ikkunaan lentänyt yksilö on varmaan yksi tästä poikueesta.
   Kylpemässä emme ole näitä lintuja nähneet, mutta vesiastian reunalla juomassa ne käyvät usein.

Tuo nokka ja pään "otsaton" malli tekevät linnusta melko erikoisen näköisen.






Viime päivien kuumuudessa on taas huomannut, kuinka tärkeää vesi on eläimille.
Aamusta iltaan näkee lintuja juomassa ja kylpemässä.
Oravat näyttävät tulevan kauempaakin juomaan ja kelpaa niiden juoma-astia janon sammutukseen myös tuolle ensimmäisen kuvan kissallekin.