Oravauros, kirjosieppoemot ja hepokatti

Kesä on edennyt jo pitkästi heinäkuun puolelle.

Vesisateet tekivät hyvää kuivuudesta kärsineelle puutarhalle, nyt näyttää rehevältä, nurmikkokin alkaa vihertää uudelleen.

Oravia näkee päivittäin.
Tämän jutun kuvissa oleva uros ja yksi naaras ovat tonttimme vakituisia vieraita.

Pähkinöitä ne saavat aina silloin, kun olemme paikalla niiden saapuessa.

Nämä vakituiset kävijät taitavat jo tietää tämän, nälkäistä tullaan esittämään. 

Viime viikon torstaiaamuna tämä oravauros tuli männynrunkoa alaspäin, kun liikuin puutarhassa.
Lupasin sille, että tuon iltapäivällä omenan.
Hartaasti orava kuunteli puhettani rungon takaa kurkkien.
Tiedänhän minä, etteivät ne puhetta ymmärrä, mutta sujuvasti kuitenkin aina kuunnellaan.

Päivällä toin lupaamani omenan ja laitoin sen paikoilleen telineeseen.
Hetken kuluttua samainen orava tuli runkoa alas ja lähestyi varovasti omenaa.
Tuli tunne, että tuloani olisi odotettu männyn latvuksessa.
Orava oli helppo tunnistaa toispuolisista korvatupsuista ja raaskusta hännästä.

Minä seisoin metrin päässä kuvaamassa.

Omenaa tutkittiin ja sitä maistettiin varovasti.
Kuvaaja sai tallennettua monenlaisia ilmeitä.

Oravan vahvoilla hampailla omenasta irtosi isoja paloja, suu on täynnä tätä herkkua.

Välillä minulle vain poseerattiin kauniisti.

Eilen ollessani takapihalla mansikoita poimimassa tuli ensin naarasorava ja hetken kuluttua tämä uros puunrunkoa pitkin alas.
Molemmat kävivät vuorollaan katsomassa tyhjää omenatelinettä, joten hellyin ja kävin taas kuorimassa uuden omenan.

Pihan pensaista ja puista kuuluu jatkuvaa tirskutusta, linnunpoikasia on paljon liikkeellä.
Alkukesän pesinnän jälkeen linnut eivät ainakaan vielä ole aloittaneet toista pesintäkierrosta.

Meillähän kirjosiepot pesivät kahdessa pöntössä.
Ensimmäisen parin poikaset jättivät pesäpöntön juhannuspyhien aikaan.

Toisen parin poikaset ovat vielä pöntössä, mutta äänistä päätellen ovat kohta jättämässä pesän.
Isot poikaset tarvitsevat paljon ruokaa, joten emot lentävät koko ajan edestakaisin.
Tässä muutamia viikonloppuna pöntön alapuolelta otettuja kuvia.

Tässä kirjosieppouros on löytänyt jonkun vihreän madon.

Pöntössä ei kauan viivytä, vaan lento on jatkuvaa.

Tässä naaras lähestyy pönttöä ruokaa nokassaan.

Saman tien uutta ruokaa hakemaan.

Tässä on vuorossa poikasten ulosteiden kuljetus.

Ainakin vielä eilen poikasten äänet kuuluivat pöntöstä, joten emojen aherrus jatkuu.

Luonnossa kuuluu jo heinäsirkkojen siritystä.
Voin siis todeta, että ainakin vielä tänä kesänä kuulen sirityksen.

Joka kesä kasvihuoneeseen ilmestyy ainakin yksi hepokatti asustamaan.
Olen huomannut, että ne viihtyvät nimenomaan kurkuntaimissa.
Seuraavat kuvat on otettu viime viikolla tämän kesän asukkaasta kurkun tukikepin päässä.