maanantai 31. joulukuuta 2018

Joulukuisia kuvia oravista ja hiirestä


    Jutuissani on usein ollut kuvia oravista ja linnuista etupihallamme olevan kelon päällä syömässä tai ympäristöä tarkkailemassa.
        Kelo on lähes kolme metriä korkea ja seissyt nykyisellä paikallaan varmaan kymmenkunta vuotta.
Tässä muutamia talvisia kuvia kelolta.

Tällaisilta näyttivät kelon päällä istuvan oravan korvatupsut yhtenä tuulisena päivänä.


Aatonaattona taas yksi orava kiipesi kelon päälle samaan aikaan, kun me istuimme päiväkahvilla keittiön ikkunan edessä.
Tällaisia ilmeitä ja eleitä kahvinjuonnin ohella tuli ikkunan läpi kuvattua.






Kelon päältä pääsee "sisäkautta" puolivälissä olevalle aukolle.
Meille tarjoiltu esitys jatkui alhaalla.





Näin talviaikaan oravilla on paksun turkin lisäksi komeat hännät.
   Monesti pakkasilla näkee, kuinka häntä on vedetty tiiviisti selkää pitkin, se on varmaan hyvä lämmitin.
Seuraavassa muutama kuva etupihan ruokintapaikalta, kun siellä ruokailevat oravat kääntävät selän ikkunassa olevalle kuvaajalle.
Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu kuun puolivälissä, kolmas on otettu eilen.




Aina ei oravan häntä näytä yhtä komealta.
Tällaisena märkänä siitä ei taida olla selän lämmikkeeksi.


Joulun alusviikolla esiin tuli tällainen uusi ruokavieras.
Hiiri ilmeisesti asustaa pihavaraston alla, ainakin sieltä se varovasti ilmestyi portaalle.
Tämän eläimen selän ympäri kiedotusta hännästä ei taida olla lämmikkeeksi.



Määrätietoisesti se etsi lumesta sinne pudonneita linnunruokia, joten ei ollut varmaan ensimmäistä kertaa liikkeellä.
Pyydys on viritetty, mutta ainakin vielä hiirirukan henki on säilynyt.



      Tämän vielä joulunpunaisena kukkivan amarylliksen myötä meidän tontin
 suuret ja pienet asukkaat toivottavat
 Hyvää Uutta Vuotta !



tiistai 25. joulukuuta 2018

Talvi saapui tontille

Rauhallista joulunaikaa!



   Viime viikolla lumi ja pakkanen saapuivat Hankoniemellekin, joten olemme saaneet nauttia talvisesta joulun odotuksesta.

 Tiistai-iltana satoi sakeasti lunta, joten puut ja pensaat saivat hienon lumikuorrutuksen.
     Illalla oli pakko mennä kuvaamaan maiseman valkoisuutta, tosin katuvalojen loisteessa se oli osittain keltaisuutta.



Seuraavana päivänä valoisan aikaan otin uuden kierroksen lumikuvauksissa.
Yön aikana pensaiden päällä oleva lumikuorma oli lisääntynyt illan näkymistä.
Pakkasta oli vajaa aste, joten lumi oli märkää, raskasta suojalunta.







Me vietämme joulua melko vähäisin koristeluin.
    Joulukuusta meillä ei enää vuosikymmeniin ole sisällä ollut, vaan sen on korvannut pihalla oleva kuusi tai mänty.
  Tämän vuoden versio on kuusi, joka on peräisin metsänharvennusalueelta maasta, metsätyökoneen kulku-uralta, kone oli ajanut sen yli.
Lumikerros peittää kuusen pienet kauneusvirheet hyvin.




Mietimme, että kuusi kaipaisi siihen sopivat koristeet.
Kerroin pari postausta takaperin kävyistä, joita käpytikka tuo tontillemme jonkun naapurin kuusesta.
Päätimme tehdä näistä takapihalta maasta löytyneistä kävyistä kuuseen koristeet.
Laitoimme käpyihin rautalangat.
Sulatin kookosrasvaa, johon sekoitin siemeniä ja laitoin sekoitusta kertakäyttöpikareihin.
Painoimme kävyt pikareiden rasva-siemenmassaan.

Seuraavana päivänä kävyt otettiin ulos pikareista.


Kuusi sai syötävät koristeet.



Puiset porot ovat niitä harvoja jouluisin käytettäviä koristeita.
Nyt ne seisovat etupihalla valvoen lintujen ruokintapaikan joulurauhaa.


Meidän joulunalusviikon lintuina ovat olleet pikkuvarpuset.
Näitä ruokavieraitahan meillä on ollut jo pitemmän aikaa, mutta nyt niitä on noin 15 lintua kerrallaan.
Yhtenä päivänä ruokintapaikalla oli tavallista ruuhkaisempaa, laskin yhtä aikaa 33 yksilöä.
Lintujen tirskutus kuuluu taloon sisälle asti.






maanantai 17. joulukuuta 2018

Kuvia etupihan vesialtaalta ja ruokintapaikalta

Viime viikolla oli pakkaspäiviä, joten lintujen kylpyaltaan vesi oli koko ajan jäässä.
   Koska lunta ei janon sammuttamiseen ollut, niin linnut ja oravat yrittivät epätoivoisesti löytää vettä jäätyneestä altaasta.
Teimme välillä jäähän avantoja, toisinaan veimme sinne lämmintä vettä.
Altaan reunalla näkyi monia janoisia.
Pienikin sulan veden kohta löydettiin aina.

Tässä viime viikolla napsittuja kuvia veden ja jään ääreltä.











Lauantaina allas oli niin umpijäässä, että vettä ei löytynyt lainkaan.
Orava ihmetteli asiaa altaan reunalla ja pysähtyi vielä altaan takana olevalle kivelle katselemaan.



Välillä lintuja katsellessa tuntuu kuin niillä olisi erilaisia ilmeitä eri asioita toimittaessaan.
Seuraavien kuvien sinitiaisillakin näyttäisi olevan monenlaisia tuntemuksia.
Ensimmäisessä kummastellaan talipalloja, toisessa maistettiin hieman omenaa (maistuikohan pahalle) ja kolmannessa suunnitellaan talipötkön syöntiä.




Talipötkötelineellä nähdään monenlaista käytöstä ja eleitä.
Toisinaan ruokaillaan porukalla.


Joskus sovitaan toisen lajin kanssa samalle ruokatarjoilulle, tosin välimatkaa pitää olla.


Joskus pääsee ruokailemaan rauhassa yksinään.




Vuosia lintuja ruokkineena ottaa innolla vastaan erilaisia ohjeita talviruokinnasta.
Toisinaan luetut tai kuullut lintujen ruokintaohjeet eivät käytännössä toimikaan.

Luin jostain, että puukiipijälle pitää "voidella" rasvaa puun rungolle.
Tein ohjeen mukaan, mutta lintu meni suoraan talipötkölle ruokailemaan.



Radiosta kuulimme, että varpuset pitävät hirssistä.
  Löysin kaupasta pussiin pakattuja kuivia hirssitankoja ja uskoin lintujen ihastuvan niihin.
   Talitiaiset kävivät niihin tutustumassa ja istuskelemassa niiden päällä ja mustarastaskin niitä tutki, mutta kukaan ei niitä kyllä ole syönyt.



Ilmeistä ja eleistä puhuttaessa oravat ovat todellisia esiintyjiä.
Seuraavan kuvan yksilö on kuin yksinvaltias talipötköllä.


Oravien ruokailuasennot ovat myös mitä kummallisempia.



     Seuraavien kuvien orava oli syömässä etupihan lintulaudalla kun se huomasi parin metrin päässä olevassa ikkunassa kuvaajan.
Linnut yleensä pelästyvät sisältä näkyvää liikettä, mutta oravaa asia kiinnosti kovasti.