Lintuja pihan ruokintapaikoilla

Joulukuun alkupuoli on ollut enimmäkseen leuto ja vesisateinen.

Pimeät, sateiset päivät ovat vähentäneet lintujen kuvaamista, kun valo ei siihen oikein riitä.

Jokusia kuvia on kuitenkin tullut tämänkin kuun puolella otettua.

   Ruokintapaikoilla on ajoittain hyvinkin vilkasta, linnut oppivat aina nopeasti, missä ruokaa on saatavilla.
Alkuaikana syöntivuoroista nahisteltiin, nyt ollaan jo sovinnollisemmin yhdessä.

Seuraavan kuvan talitiainen on kuvattu marraskuun lopulla.
Tämä lintu ajatteli ilmeisesti pitää koko talipötkön omanaan ja levitteli siipiään uhkaavasti.

Nyt talitiaisetkin ruokailevat jo rauhallisesti.

   Töyhtötiainen hermostui isännälle, joka oli siirtänyt takapihan talipötkötelineen hetkeksi pois paikaltaan.
Ääni oli kuulemma "moittiva" ja töyhtö oli pitkin päälakea.

Normaalisti töyhtötiaisten komea töyhtö on terhakkasti pystyssä.

Sinitiaisia on tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin talitiaisia.
Muutama yksilö kuitenkin näkyy ruokintapaikoilla ja talipötköt maistuvat niillekin.

Vesi on edelleen hyvin tärkeää linnuille.
Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu 1.12, jolloin etupihan kylpyaltaan jäätynyt pinta oli ihmettelyn kohteena.

Sinitiaisten ohella kuusitiaisilla olisi kova tarve päästä kylpemään.
Yhtenä pakkaspäivänä emme voineet nauramatta katsella ikkunasta yhden kuusitiaisen touhua.
Olimme vieneet jäätyneeseen altaaseen vähän lämmintä juomavettä.
Veden kaataminen teki altaan keskelle pienen avannon.
Kuusitiainen meni tutkimaan avantoa ja asettui siihen kylpemään, sula vesialue oli juuri linnun kokoinen.

Seuraavien kuvien kuusitiaisen kylpyhetki on kuvattu 6.12, jolloin allas oli sula.

Talipallot ja -pötköt maistuvat kuusitiaisillekin.

Pikkuvarpusparvi viihtyy edelleen etupihan ruokintapaikalla.

Niille tarjottavassa siemensekoituksessa on ainesosia, joista ei pidetä, joten ne viskellään pois laudalta.

Parasta ruokaa pikkuvarpusten mielestä on edelleen talipallot, jotka näinä leutoina ja sateisina päivinä on tosi murenevaisia.

Maahan putoilevalle ruoalle on aina ottajansa.
Tässä keltasirkku syö maasta löytyviä siemeniä.

     Mustarastailla on tapana kokoontua ruokintapaikan lähellä kasvavissa puissa, seuraavan kuvan aroniassa tai hopeapajussa.
Tänäänkin hakiessani lehteä postilaatikosta vähän ennen auringonnousuaikaa hopeapajussa istui kuusi mustarastasta.

Omena ja talipötkö maistuvat niillekin.

   Viikolla huomasimme yhden mustarastaan liikkuvan tosi huonosti ja toisen siiven tyvessä oli höyhenetön paikka.
Lentämään se kuitenkin pystyi hyvin ja ruokailu onnistui.
   En tiedä, mihin onnettomuuteen se oli joutunut, mutta nyt se näyttää ainakin liikkuvan jo paremmin.

Käpytikkoja ruokailemassa ja juomassa käy säännöllisesti useampia yksilöitä.

Olemme kiinnittäneet huomiota kuusenkäpyjen lisääntyvään määrään takapihalla olevan kelottuvan männyn juurella.

Meidän pihalla ei yhtään kuusta kasva, vain pelkkiä mäntyjä.

   Kuollut mänty on tikkojen suosiossa, joten jonkun naapurin pihalta haetaan kuusenkäpyjä ja siemenet hakataan esille kelopuun rungolla.