Oravavilinää

Oravia näkee liikkeellä enemmän kuin vuodenvaihteen aikoihin.

Silloin tuntui, että tontille tultiin vain syömään ja sitten piilouduttiin jonnekin nukkumaan.

Oravien suosikkipaikka on etupihalla oleva kelo.

Sen päässä käydään syömässä poskiin varastoituja herkkuja ja siellä voidaan istua seurailemassa ympäristön tapahtumia.

Joskus meille käännetään selkä ja vahditaan tiellä liikkujia.
Oravat eivät mene tiellä kulkevaa ihmistä piiloon, mutta jos mukana on koira,
 niin silloin piiloudutaan.
Häntä voi olla selän lämmikkeenä tai se voi  koko komeudessaan roikkua alaspäin.

Seuraavien kuvien istujasta tulee mieleen, että onkohan meidän oravat lihavia vai onko turkki pörhöllään kylmyyden takia.

Kelossa on kaksi aukkoa.

Ylemmästä aukosta voi mennä sisälle ja alemmasta tulla ulos.
Kelon sisus jaksaa kiinnostaa oravia vuodesta toiseen.

Takapihan puolella voi vilistää vaikka varaston katonharjalla.

Puissa riittää myös paljon tutkittavaa.

Jos kesken kaiken alkaa väsyttää, niin silloin kömmitään isoaukkoiseen pönttöön.

Pöntön suuaukolla näkyy usein oravannaama katselemassa ulos.

Elämää ruokintapaikalla

Ensimmäiset linnut ilmestyvät ruokintapaikalle jo ennen auringon nousua.

Viime päivinä paikalla on tosin ollut hiljaisempaa, vaikka onkin pakkaskelit.

Epäilemme, että lähistöllä liikkuu haukka saalistamassa itselleen helppoa ruokaa. 

Räkättirastas pitää edelleen kuria ja järjestystä ruokintapaikalla. 

Se on mieltynyt omenatarjoiluun, joskus se nokkii kokonaisen omenan päivässä.
Laitoimme sille oksien väliin poikkipuun, jotta sen olisi helppo ruokailla.

Mustarastaat käyvät nokkimassa talipötköjä.
Mieluisinta ruokaa on kuitenkin öljyllä kostutettu seos, jossa on vaaleaa leipää pieninä kuutioina, kaurahiutaleita, siemeniä, rusinoita jne.

Ruokailun välissä voi käydä istuskelemassa kelon päässä.

Talitiaiset käyttävät ravinnokseen pääasiassa talipötköjä.
Pähkinöitäkään ei syödä enää yhtä innokkaasti kuin alkutalvesta.

Sinitiaisetkin pitävät omenatarjoilusta.

Muutama aran oloinen keltasirkkukin liikkuu ruokintapaikalla.

Varpunen istuskeli ruokintapaikan vieressä olevan pensaan oksalla, mutta ruokailemassa sitä ei ole näkynyt.

Ainakin kaksi oravaa on siirtynyt takapihan ruokintapaikalta etupihalle.
Ehkä monipuolisempi tarjonta kiinnostaa.

Lintulaudan pähkinät maistuvat joka käynnillä.

Talipötköistä saa tukevaa ravintoa.
Aluksi oravat kävivät tällä metallitelineessä olevalla pötköllä.

Siitä oli kuitenkin hankala syödä.
Asento oli usein erikoinen ja metalli hankaloitti jyrsintää.

Oravat siirtyivät toiselle talipötkölle, jossa ruokailu on helpompaa.
Ruokailuasentoja on monenlaisia.

Pähkinöiden ja rasvan jälkeen voi syödä vielä öljyleipää.

Myös omena maistuu oraville, joten ruokavalio on monipuolinen.

Näiden päivisin ruokailevien lisäksi ruoan etsijöitä liikkuu myös yöaikaan.
Puiden ja pensaiden ympäristöt on täynnä rusakon jälkiä.

Pihabongausta ja lintukuvia

Tämän talven Pihabongaustapahtuma järjestettiin 27-28 tammikuuta.
Osallistujamäärä oli 21878 henkeä.

Meille osallistuminen on aina ollut luonnollista, kun muutenkin pihan
lintuja tulee seurattua päivittäin.

Lueskelin bongauksen tuloksista lintujen yleisyyttä yksilömäärinä.

Laskennassa yleisin lintu oli talitiainen.

Myös meidän pihalla se on runsaslukuisin.

Toiseksi yleisin oli urpiainen ja kolmannella sijalla oli keltasirkku.

Molempia lajeja meillä on näkynyt vain satunnaisesti muutamia yksilöitä.

Neljännelle sijalle Pihabongauksessa ylsi sinitiainen.

Meidän pihapiirissä se on toiseksi yleisin lintu.

Tilastoissa viidenneksi yleisin oli pikkuvarpunen.

Muista tiaisista ruokintapaikallamme käy säännöllisesti kaksi kuusitiaista.
Ne olivat laskennassa sijalla 18.

Töyhtötiainen ja hömötiainen vierailevat ruokailemassa satunnaisesti.

Peipposet ja järripeipot ovat tänä talvena ruokintapaikoilla tavallista yleisempiä ainakin täällä Etelä-Suomessa.

Muutamia yksilöitä ruokailee meidänkin pihalla päivittäin.

Yksi tämän talven vieraista pihallamme on päivittäin talipötköä syömässä käyvä puukiipijä.

Onhan niitä ollut ennenkin, mutta tämä yksilö on todella innokas rasvan syöjä.
Puukiipijä oli Pihabongauksessa kappalemääräisesti sijalla 30.

Käpytikat ovat tuttu näky tontillamme ympäri vuoden.

Tänä talvena pihalla vierailee tämä talipötköä nokkiva ja lumisateessa keloa tutkiva uros sekä yksi naaras.
Tuloslistalla käpytikka oli sijalla 16.

Mustarastaita on tontilla ainakin kymmenen kappaletta.

Ne ovat liikkeellä jo ennen auringonnousua ja ruokaa niihin uppoaa melkoisesti.
Bongauslistalla ne olivat sijalla 12.

Ruokintapaikallamme on myös tällainen yksilö, jolla ei ole pyrstösulkia ollenkaan.

Pihallemme jäi talvehtimaan myös kaksi räkättirastasta.

Alkutalven niitä näki vain syömässä happomarjan marjoja, joita pensaissa
oli tosi paljon.

Toinen jatkaa edelleen pääasiallisesti marjojen poimintaa.

Toinen yksilö siirtyi lintujen ruokintapaikalle.

Aluksi se oli hyvin arka ja pelokas, mutta nyt se hallitsee koko paikkaa yrittäen
ajaa kaikki muut rastaat pois.

Lintu on oikea "angry bird".

Kaikilla linnuillahan on tähän aikaan vaikeaa löytää ruokaansa.

Pulut yrittävät myös sisukkaasti päästä käsiksi ruokintapaikan tarjoiluihin.