Elämää ruokintapaikalla

Ensimmäiset linnut ilmestyvät ruokintapaikalle jo ennen auringon nousua.

Viime päivinä paikalla on tosin ollut hiljaisempaa, vaikka onkin pakkaskelit.

Epäilemme, että lähistöllä liikkuu haukka saalistamassa itselleen helppoa ruokaa. 

Räkättirastas pitää edelleen kuria ja järjestystä ruokintapaikalla. 

Se on mieltynyt omenatarjoiluun, joskus se nokkii kokonaisen omenan päivässä.
Laitoimme sille oksien väliin poikkipuun, jotta sen olisi helppo ruokailla.

Mustarastaat käyvät nokkimassa talipötköjä.
Mieluisinta ruokaa on kuitenkin öljyllä kostutettu seos, jossa on vaaleaa leipää pieninä kuutioina, kaurahiutaleita, siemeniä, rusinoita jne.

Ruokailun välissä voi käydä istuskelemassa kelon päässä.

Talitiaiset käyttävät ravinnokseen pääasiassa talipötköjä.
Pähkinöitäkään ei syödä enää yhtä innokkaasti kuin alkutalvesta.

Sinitiaisetkin pitävät omenatarjoilusta.

Muutama aran oloinen keltasirkkukin liikkuu ruokintapaikalla.

Varpunen istuskeli ruokintapaikan vieressä olevan pensaan oksalla, mutta ruokailemassa sitä ei ole näkynyt.

Ainakin kaksi oravaa on siirtynyt takapihan ruokintapaikalta etupihalle.
Ehkä monipuolisempi tarjonta kiinnostaa.

Lintulaudan pähkinät maistuvat joka käynnillä.

Talipötköistä saa tukevaa ravintoa.
Aluksi oravat kävivät tällä metallitelineessä olevalla pötköllä.

Siitä oli kuitenkin hankala syödä.
Asento oli usein erikoinen ja metalli hankaloitti jyrsintää.

Oravat siirtyivät toiselle talipötkölle, jossa ruokailu on helpompaa.
Ruokailuasentoja on monenlaisia.

Pähkinöiden ja rasvan jälkeen voi syödä vielä öljyleipää.

Myös omena maistuu oraville, joten ruokavalio on monipuolinen.

Näiden päivisin ruokailevien lisäksi ruoan etsijöitä liikkuu myös yöaikaan.
Puiden ja pensaiden ympäristöt on täynnä rusakon jälkiä.