Oravien liikkuminen tontilla jatkuu entisellään.
Muutamia niistä oppii tunnistamaan jostain tavasta tai ulkonäöllisestä seikasta.
Nyt näyttää liikkuvan useampia tällaisia tummaselkäisiä ja -häntäisiä oravia.
Sitten on tällaisia vaaleampia yksilöitä, joilla häntäkin on ruskeampi.
Usein näkee oravien kulkevan näin, ikään kuin haistellen jälkiä.
Lieneekö kyse siitä, että tutkitaan kuka on ollut edellinen kulkija.
Tässäkin näyttäisi kuin olisi hajuviestien vastaanotto meneillään.
Oravien vesiastia on vuosikausia ollut suosittu käyntipaikka.
Oravat selvästi muistavat vesiastian paikan, niin määrätietoisesti sinne tullaan.
Juoma-asentoja on monenlaisia, tämä näyttää kyllä aika hankalalta.
En tiedä, miksi tuota vettä täytyy juoda noin kaukaa.
Näin siinä sitten käy.
Naama on märkä ja raajatkin ovat kastuneet.
Viime viikon perjantaina ihmettelimme, mitä yksi orava söi korkealla männyn oksalla.
Välillä se katsoi kuvaajan liikkeitä, mutta ei siitä kummemmin häiriintynyt.
Syöminen jatkui, taisi olla jotain herkullista.
Vatsa tuli ilmeisesti täyteen, kun orava varastoi lopun ruokansa oksanhankaan.
Ruokailija poistui paikalta, ruoka jäi mäntyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti