Joulukuun alkupuolen harmautta tontillamme

Joulukuun alku on ollut sään puolesta samanlaista harmaata synkkyyttä kuin marraskuukin, vain muutama aurinkoisempi päivä on eksynyt joukkoon.

Lumipeitettäkään emme ole vielä saaneet.

Lintujen elämää tontilla tulee seurattua päivittäin.

Mustarastaat ilmestyvät pihapuihin odottamaan ruokatarjoilua jo ennen auringon nousua.

Etupihan iso tiheäoksainen hopeapaju on niiden suosikkipaikka.

Yhtenä aamuna laskin siinä 12 rastasta.

Vajaa viikko takaperin laitoimme ruokintapaikalle katoksen, jossa on tarjolla öljyllä kostutettua leipä-omena-rusina-siemenseosta lähinnä rastaita varten.

Oli uskomatonta nähdä miten nopeasti linnut menivät katokseen ruokaa hakemaan.

Tuli ihan mieleen, että oliko joukossa viime talvena ruokailuun tottuneita lintuja.

Rastaiden on vain vaikea ruokailla sovinnollisesti yhdessä, usein ensiksi ehtinyt ajaa muut katoksesta pois.

Käpytikkakin käy usein nappaamassa katoksen lautaselta leipäkuution ja menee syömään sitä viereiseen keloon.

Lintulautojen kanssa samaan jalkaan laitettiin talipötköteline ja pötkö paikoilleen.

Talipötkö maistuu erittäin hyvin sinitiaisille, talitiaiset eivät ole yhtä innokkaita rasvan syöjiä.

Vakituisiin ruokailijoihin kuuluvat kolme kuusitiaista käyvät myös talipötköä nokkimassa.

Aluksi mustarastaita ei rasvatarjoilu kiinostanut, mutta viime päivinä muutama on oleillut rasvapötköllä.

Käpytikalle rasvatarjoilu maistuu hyvin.

Seuraavat kuvat, kuten kaikki muutkin jutun lintukuvat olen ottanut keittiön ikkunasta.

Tikka ilmeisesti huomasi liikkeeni ikkunan takana ja alkoi kaula pitkällä tuijottaa ikkunan suuntaan.

Sen verran on lämpötila käynyt pakkasen puolella, että lintujen kylpyaltaan vesi välillä jäätyy.

Tiistaina ruokintapaikkaa siivotessani kaadoin altaaseen jään päälle vähän vettä.

Pian sinitiainen meni altaaseen ja kahlaili siellä edestakaisin ja saipa se pikkuvarpusenkin yleisökseen.

Vettä jään päällä oli juuri linnun jalkojen verran.

Oravat jatkavat vierailujaan takapihalla.

Päivittäin näkee kaksi oravaa menevän yhdessä edestakaisin puiden rungoilla.

Usein ne käyvät myös yhdessä ruokailemassa, toinen syö häkin katolla omenaa, toinen häkissä olevalla laudalla pähkinöitä.

Seuraavien kuvien oravan kuvasin lauantain harmaudessa, kun kiersin tontilla katsomassa löytyisikö mitään kuvattavaa.

Orava oli juuri tulossa männyn runkoa alaspäin, kun se huomasin minut.

Se alkoi pitää kovaa "räksytystä" minulle, mutta laskeutui kuitenkin ruokailemaan.

Vielä ei kesä ole kokonaan hävinnyt, yksi pelargonia kukkii edelleen kylmällä lasikuistilla.