Helmikuu vaihtui maaliskuuksi, joten siirryimme virallisesti talvesta kevääseen.
Kuun vaihteessa meilläkin oli oikein keväisen tuntuisia lämpimiä päiviä, mutta nyt olemme siirtyneet takaisin talvisäähän, lumisateeseen ja pakkaseen.
Linnut ja oravat viihtyvät edelleen pihapiirissä ruokintapaikkojen läheisyydessä.
Lämpiminä päivinä tiaiset ja mustarastaat lauloivat jo innokkaasti ja käpytikan reviirin merkkirummutus kuului.
Tiaiset ovat myös varailleet jo pönttöjä, useamman pöntön suuaukolta näkyy tali- tai sinitiaisen naama.
Edelleen on tullut kuvattua lintuja ja oravia sisältä ikkunan läpi ja vähän myös ulkonakin.
Keräsin tähän juttuun kuvia helmikuun lopulta ja maaliskuun ensimmäiseltä viikolta.
Tali- ja sinitiaisetkin käyvät entiseen tapaan etupihan ruokintapaikalla, tosin määrät on vähentynyt tammikuun ruokailijamääristä.
Puukiipijä käy silloin tällöin nokkimassa talipötköä.
Nämä kuvat on helmikuun loppupuolelta.
Pikkuvarpusia käy enää muutama yksilö ruokailemassa.
Seuraava kuva on otettu helmikuussa, ennen loppukuun lämpimiä päiviä.
Käpytikkauros on uskollinen salavassa riippuvan talipötkön syöjä.
Ensimmäinen kuva on otettu helmikuussa, toinen maaliskuussa.
Kyseessä on varmaan sama lintu, se meidän tontilla rummuttaja.
Lämpimien säiden myötä mustarastaat siirtyivät jo pöyhimään lumen alta paljastunutta maa-ainesta.
Pakkasten kovetettua maanpinnan uudelleen linnut siirtyivät takaisin ruokintapaikalle.
26. päivä helmikuuta mustarastaat aloittivat kylpemisen.
Kaksi ensimmäistä kuvaa on tuolta päivältä, toiset kaksi on otettu 28. päivä helmikuuta.
Jälkimmäisenä päivänä kylpyvuoroista tuli jo nahisteluakin.
Ikkunasta tilannetta seuratessa tuli tunne, että useamman linnun olisi pitänyt päästä juuri samalla hetkellä kylpemään.
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä huomasin ikkunasta, että takapihalla yksi orava istui männyn oksalla.
Päätin lähteä ulos kokeilemaan onnistuisinko saamaan siitä muutaman kuvan.
Kyseessä oli oikein tukevan näköinen urosorava, jota kuvaamiseni ei tuntunut häiritsevän.
Se tuli alas ruokintapaikalle ja alkoi syödä omenanrippeitä.
Seisoin muutaman metrin päässä oravasta kuvaamassa sen syöntiä ja innokasta poseeraamista.
Vanhassa kelon latvuksessa oli samaan aikaan toinen orava.
Tämä yksilö näytti laihemmalta, saattaa myös olla että turkki ei ollut yhtä paksu kuin tuolla uroksella.
Yksi oravien oleilupaikka takapihalla on isoaukkoisen, ns. oravapöntön katto.
Sieltä on helppo seurata ympäristön tapahtumia.
Oravien ikioma suojahäkillä varustettu lauta on myös ahkerassa käytössä.
Siihen pääsee siirtymään suoraan männyn rungolta.
Yhtenä räntäsateisena päivänä kuvasin seuraavien kuvien oravaa keittiön ikkunasta.
Se söi lintulaudalta pähkinöitä ja kävi myös juomassa vettä.
Korvatupsut ja häntä olivat sateen kastelemat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti