maanantai 5. lokakuuta 2020

Syystöitä sekä syksyn värejä ja kastepisaroita

Lämpimien säiden myötä on edetty syyskuusta lokakuuhun.
Olemme jatkaneet innolla kesän aikana syksyksi suunniteltuja pihatöitä.

Toissa viikolla oli työlistalla mansikkamaiden kunnostus.
Viime kesänä mansikkasato oli tosi huono, eikä taimetkaan olleet hyvinvoivan näköisiä.
  Arvasimme, että läheisten mäntyjen juuret ovat tunkeutuneet mansikkamaihin vieden maasta kaiken kosteuden ja voiman.
Kesällä päätimme, että molemmat mansikkamaat kunnostetaan syksyllä.

Kaivoimme ensimmäisen maan taimet ylös, puhdistimme ja jaoimme juurakot.
Laitoin taimet muovilaatikoihin ja kastelin ne hyvin.



Isäntä alkoi kaivuutyöhön.
Hän nosteli mullan vanerilevyjen päälle.
    Mansikkamaan pohjalle laitettiin kangas, sitten juurista ja roskista puhdistettu maa lapioitiin takaisin.
Mullan joukkoon lisättiin kalkkia ja syyslannoitetta.




Minä pikkutarkkana ihmisenä suunnittelin oikein piirtämällä taimien istutuspaikkoja.
Käytin istutuskuoppiin uutta multaa ja kastelin taimet istutuksen jälkeen hyvin.
Ainakin nyt työn tulos näyttää hyvältä.



Ensimmäisen mansikkamaan jälkeen siirryttiin toisen maan kimppuun.
Siellä tehtiin samat jutut kuin ensimmäisessäkin, taimet ylös, mullan poisto, kangas alle, puhdas multa takaisin, ravinteet ja istutus.






Kahden mansikkamaan uudistaminen oli meille seitsemänkymppisille melkoinen urakka, siihen meni neljä päivää.
Työn tulokset näyttävät kuitenkin hyviltä, toivottavasti ensi kesänä saamme viime kesää paremman mansikkasadon.


Viime viikon alussa aloitimme seuraavan kesällä suunnitellun syystyön.
Perennapenkissä oli 3-4 metrin pätkä, jossa kasvit olivat levittäytyneet kasvamaan väärään paikkaan, jolloin osa penkistä oli tyhjillään.
Esimerkiksi leimukukat istutin aikoinaan kauniisti riviin, mutta nyt ne olivat innolla menossa takana kasvavaan kunnostettuun mansikkamaahan.



Kaivoin erilaisia juurakoita ja lajittelin ne.
Lisäksi jaoimme yhden tosi ison kuunliljan juurakon kahtia.



Kaivoimme myös useita isomaksaruohoja paikoiltaan, kun ne olivat jotenkin kärsivän näköisiä.
Esimerkiksi terassin edustalla kasvaneista kahdesta maksaruohosta puuttui vahva vihreys.
Nyt paikalle istutettiin keijuangervoja, jotka toivottavasti kestävät paremmin kuumalla kasvupaikalla. 



Yksi tuleva työ on vielä vanhassa padassa kasvava isomaksaruoho.
Padan pohjalla on ilmeisesti muurahaispesä, ainakin sinne vipellettiin viime kesänä ahkerasti.
Tarkoituksena on tyhjentää pata ja istuttaa kasvi uudelleen.
Vielä emme ole raskineet aloittaa työtä, koska perhosia edelleen vierailee kukinnoissa.




Pian sään viiletessä perhoset varmaan lopettavat lentelynsä, joten me alotamme taas kaivuutyöt.
Seuraavan kuvan perhonenkin "lämmitteli" yhtenä aamupäivänä aurinkoisella seinustalla.


Noita pikkueläimiä tulee pihalla työskennellessäkin kuvattua.
Yhtenä kosteana aamuna huomasin, että kotilotkin ovat vielä liikekannalla.


Tämä syksy on ollut lämpimämpi kuin viime syksy.
Vuosi takaperin tontilla oli jo paljon syysväritystä.
Esimerkiksi vaahterassa on nyt vain muutama kellastunut lehti, muuten se on täysin vihreä.
Pensaiden oksistoistakin löytyy vain yksittäisiä oksia tai lehtiä, joissa on punertavia värisävyjä.
Näitä värejä on syksyisin aina mukava etsiä ja kuvata.






Viime viikolla keskiviikkoaamu oli tosi sumuinen ja kostea.
Norjanangervojen yläoksat olivat vesipisaroiden peittämiä.
Innokkaana luonnon kuvaajana oli aivan haltioitunut noita helmiä kuvatessani.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti