Lokakuu alkaa olla lopuillaan, meillä jatkuu edelleen vesisateiset syyssäät.
Parina yönä lämpö on laskenut nollan tuntumaan, mutta varsinaisia pakkasöitä ei ole ollut.
Puisssa ja pensaissa on edelleen iso osa lehdistä jäljellä, niiden väritys on kaukana syksyisestä harmaudesta.
Suurimman osan kesäkukista olen laittanut jo kompostiin, mutta neljä pelargoniaa on vielä jäljellä.
Kukinta jatkuu edelleen ja lehdissä on vahva vihreys.
Sen verran olen antanut lähestyvälle talvelle jo periksi, että etukuistille olen ostanut muutaman callunan.
Viime viikolla teimme viimeisen täksi syksyksi suunnitellun kaivuutyön.
Takapihalla isossa padassa on vuosikausia kasvanut rehevä isomaksaruoho.
Viime kesänä se ei näyttänyt enää hyvinvoivalta ja huomasimme muurahaisten marssivan reunan vierestä padan uumeniin.
Nyt kaivoimme kukan pois, tyhjensimme ja pesimme padan.
Salaojitimme padan uudestaan ja laitoimme siihen uudet mullat.
Istutimme sitten kasvin takaisin ja leikkasimme kasvustot pois.
Nyt padan päällä on talvikansi, ensi kesänä näemme auttoiko mullanvaihto.
Kerroin muutama juttu takaperin miten syyskuussa riehunut Aila-myrsky kaatoi takapihalla olleen kelon, se oli käpytikkojen ruokailupaikka.
Jätimme kelosta tikkojen hakkaaman yläosan kokonaiseksi ja laitoimme sen pystyyn männynrunkoa vasten.
Kesti vähän aikaa ennenkuin tikat löysivät oman kolopuunsa, mutta nyt ainakin yksi uros ja yksi naaras käyvät kelolla.
Käpytikkoja on näkynyt myös etupihalla, selvästi ne taas tänäkin syksynä ovat siirtyneet pihalinnuiksi.
Kaikki kolme kylpyallasta on vielä paikoillaan, niissä käydään juomassa ja edelleen kylpemässäkin.
Useita mustarastaita on ilmestynyt pihapiiriin.
Saa nähdä kuinka monta niistä jää talviruokintaan, joka vuosihan täällä talvehtivien mustarastaiden määrä on lisääntynyt.
Aloitimme lintujen talviruokinnan viime viikon maanantaina.
Ruokien laitosta ei kulunut puoltakaan tuntia, kun ensimmäiset ruokailijat jo löytyivät paikalle.
On ollut hauska seurata ikkunasta lintujen tutustumista lautaan ja sen antimiin.
Siellä nokitaan laudan muovista säiliötä, levitellään siipiä ja vähän nahistellaankin.
Toteamme joka vuosi, että kunhan pakkaset tulee, niin ruokailukin tapahtuu sopuisasti.
Laitoimme muutaman talipallonkin tarjolle.
Ne ovat olleet erityisesti sinitiaisten ja pikkuvarpusten suosiossa.
Seuraavassa kuvassa pikkuvarpunen taitaa hämmästellä puun takaa saapuvaa isoa ruokailijaa.
Käpytikatkin alkoivat heti ensi päivästä asti olla myös kiinnostuneita tarjoiluista.
Mustarastaiden mielestä parasta tarjottavaa on omena, tosin talipallojakin käydään nokkimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti