Tontillamme vierailee talviaikaan useampia käpytikkoja osallistuen lintujen talviruokintaan.
Keväisin ne poistuvat pihapiiristä, ilmeisesti pesimään johonkin lähimetsikköön.
Joka vuosi kesäkuussa tikat ilmestyvät takaisin tuoden mukanaan 1-2 poikasta.
Samoin tapahtui tänäkin vuonna.
Istuimme juhannuspäivänä takapihalla päiväkahvilla, kun näimme urostikan ja yhden poikasen.
Poikanen tuotiin männyn rungolle noin 3-4 metrin päähän meistä.
Oli hienoa seurata ja onnistua myös kuvaamaan poikasen ruokintaa.
Pian poikanen alkoi jo itse etsiä ruokaa, tässä on löytynyt oravien omenatarjoilu.
Seuraavalla viikolla saimme seurata poikasen opettelua veden äärelle, juomaan lintujen kylpyaltaalle.
Betonisen altaan reunalla terävillä kynsillä näytti saavan hyvän otteen, mutta useampi yritys päätyi kuitenkin liian kauas vedestä.
Juomisen jälkeen seuraava vaihe tikanpojan oppimisessa taisi olla kylpeminen.
Näytti aivan siltä kuin lintu ei olisi osannut mennä matalassa altaassa veteen seisomaan.
Reunalta käsin kylpiessä vain vatsapuoli kastui.
Välillä poikanen lensi viereisen pensaan oksalle kuivattelemaan höyhenpeitettään.
Hetken päästä uusi yritys ja sitten taas pensaan oksalle kuivattelemaan.
Tikanpoikanen oli lentokykyinen jo ensimmäisellä "tapaamisellamme".
Männyn rungoista saa kynsillä hyvän otteen.
Yllätyksiäkin lentokohteissa tuli vastaan.
Vajan peltikaton reunasta ei pitävää otetta saanutkaan, vaan lintu päätyi räystään alle.
Isompikin onnettomuus sattui.
Kerran sisällä ollessani kuulin jysäyksen.
Arvasin jonkun isomman linnun törmänneen ikkunaan.
Yhden ikkunan alta löytyi käpytikan poikanen siivet levällään tajuttomana.
Laitoin linnun toipumislaatikkoon.
Reilun tunnin päästä laatikosta alkoi kuulua ääniä ja päästin lentoon toipuneen linnun.
Alkuvaiheessa uros ja naaras lentelivät poikasen mukana pihapuusta toiseen.
Nyt aikuisia lintuja ei ole enää näkynyt, poikasen näkee pihalla monta kertaa päivässä.
Se on hyvin kovaääninen, huutelu alkaa aikaisin aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti