Syyskuun puoliväli

Joka päivä tontilla liikkuessa huomaa, että olemme ikävä kyllä menossa kohti talvea.

On taas vaikea tottua lyheneviin päiviin ja iltojen nopeaan pimenemiseen.

Sunnuntaina huomasin punarinnan istuskelevan aronian oksalla.

Se oli mielestäni selvä syksyn merkki.

Pihaamme ilmestyy joka syksy muutama punarinta.

Yksi yksilö oli ruokintapaikalla koko viime talven.

Loppukeväästä se hävisi, ilmeisesti paremmalle pesintäpaikalle.

Tällaisiakin komeita syksyn merkkejä näkee.

Kimalaiset ovat edelleen maksaruohoissa.

Ne eivät enää juuri pysty lentämään, ne vain kömpivät hiljaa eteenpäin.
Yöksikään ne eivät enää lennä kukista pois.
Sateen tultua huomasin, että ne menivät kukintojen alle suojaan.

Peipposten kylpyintoon viileä sää ei ole vielä vaikuttanut.

Tämäkin kylpijä on kuvattu tänään keittiön ikkunasta.

Yksi oravakin puhdistautui pöntön katolla, tässä on häntä käsittelyssä.

Notkea ruuminrakenne näyttää olevan eduksi tässä puhdistautumisessa.

Oravilla tuntuu olevan tontillamme meneillään jonkinlainen reviiritaistelu.

Yhtenä päivänä seurasimme, kun orava ajoi toista takaa.

Ne menivät peräkkäin vauhdilla männystä toiseen.

Yhtä äkkiä ne putosivat yhtenä kieppinä alas varmaan viiden metrin korkeudesta.

Onneksi puun alla oli pehmeä sammalikko, josta kumpikin lähti eri suuntiin, kiipeämään männyn runkoja ylöspäin.

Tämä kuva on siitä häviölle jääneestä oravasta.

Ilmeisesti se kuitenkin loukkasi itsensä, ainakin se oli pitkään paikallaan puun rungolla.

Ilmekin on mielestäni surkea.