Linnunpönttöjen puhdistusta ja variksen touhuja

    Sunnuntaiaamuna oli tallin katolla oleva tuuliviiri saanut ohuen kuuran reunoilleen.

Valoa vasten näkyi hämähäkinseittejäkin.

Sään harmaudesta huolimatta lähdimme linnunpönttöjen puhdistukseen,

kun olimme niin suunnitelleet.

Tontilla on kahdeksan tiaisen pönttöä ja kaksi varpusen pönttöä.

 Lisäksi on kaksi isoreikäistä pönttöä, joita tikat ja oravat käyttävät.

Tämän pöntön ympärillä sinitiaispariskunta on lennellyt jo jonkin aikaa,
 eli ovat varanneet sen.

Kun menimme pönttöä tarkastamaan alkoi sinitiaisen varoitusääni kuulua.

Pöntön sisukset olivat puhtaat ja kuivat, joten emme uskaltaneet sitä tyhjentää
 linnun vahtiessa touhuamme lähioksalla.

Katselin taas samaa asiaa, jota kummastelen joka kevät.

Pesäaineksissa oli nytkin paljon koirankarvaa, vaikka lähitaloissa ei koiria ole.

Viime keskiviikkona meillä oli tuore lumikerros maassa.

Ikkunasta katsellessani aloin ihmetellä, mikä eläin möyrii etupihan lumessa.

Sitten sieltä nousi pää esiin, varishan se oli.

Lintu nousi kaivamansa montun reunalle arvioimaan työnsä tuloksia.

Takaisin montun pohjalle kaivamaan.

Hetken kuluttua varis poistui arvokkaasti astellen kaivannolta.

Pysähtyminen uuteen paikkaan.

Alkoi uusi kaivaminen.

Muutaman minuutin päästä työ oli varmaan suoritettu loppuun,

koska lintu nousi aidalle ja asteli rauhallisesti pois.

Kävin seuraavana päivänä katsomassa, mitä maahan oli kaivettu.

Lumi kaivannon ympärillä oli silloin jo vähän sulanut. 

Ensimmäinen monttu oli noin 35-40 cm halkaisijaltaan ja nurmikkoon asti kaivettu.