Oravia liikkuu edelleen pihapiirissä.
Useimmiten ikkunasta ulos katsoessa niitä näkee vilistämässä puiden yläoksistoissa.
Takapihan männynrungoilla kuljetaan ylös ja alas.
Välillä pitää pysähtyä tuijottamaan hassua ilmestystä, kuvaajaa ja kameraa.
Matkaa jatketaan, kun kuvaaja on todettu vaarattomaksi.
Vesiastiat ovat edelleen oraville uskomattoman tärkeitä.
Tämä aikuinen komeaturkkinen ja -häntäinen yksilö on kuvattu etupihan altaalla.
Seuraavien kuvien janoinen orava oli takapihalla niiden omalla juoma-astialla.
Tyyli on sama kuin edellisen kuvan aikuisella, mutta melkein pitäisi olla koroke käpälien alla.
Tässä samainen poikanen matkalla juoma-astialta takaisin yläoksistoon.
Alkuillasta otetuissa oravakuvissa näkyy hyvin, miten komean värinen turkki on auringonpaisteessa.
Aurinko taitaa lämmittää mukavasti myös pöntön katolla istuvaa käpälien puhdistajaa.
Eilen viedessäni pyykkejä kuivumaan huomasin telineen vieressä maassa tällaisen keltapunaisen vaahteranlehden.
Piti käydä hakemassa kamera ja ottaa kuva.
Kävin myös puun juurella tutkimassa, joko lehdet todella alkavat kellastua ja kyllähän se väri näyttää hiljakseen muuttuvan.
Pihalla kasvavan ruusun marjat alkavat olla melko punaisia.
Muutaman sadekuuron jälkeen nurmikolle alkoi heti ilmestyä sieniä.
Kaikenlaiset seittien kutojat ovat myös vauhdissa.
Keijuangervossa oli tällainen sykerö.
Monenlaisia pieneläimiä näkee aurinkoisina päivinä liikkeellä.
Perhoset ovat myös ilmestyneet, tässä amiraali.
Laitoin muutamaan isomaksaruohon kukkaan vähän siirappia, hyvin näyttää maistuvan.
Syksy tulee, ei voi mitään. Kyllä oravatkin osaa olla viisaita, kun tietävät missä niiden oma juoma-astia on! Kauniita kuvia taas.
VastaaPoistaIhana blogi <3 Ilahduttavaa että tämmöinen on. Terveisin Mirkka Salo "Snufuli"
VastaaPoista