Tontilla kasvavaa ja siellä kulkevia

Syksy etenee vauhdilla, olemme jo ohittaneet syyskuun puolivälin.
Puutarhan kasvusto on alkanut muuttaa väriään vihreästä punaisen ja keltaisen sävyiseksi.

Happomarjapensaissa on tosi vähän marjoja viime syksyyn verrattuna.

Näiden marjojen olen nähnyt kelpaavan lähinnä tilhien ja rastaiden ravinnoksi.

Yksi happomarjapensaistamme on ollut tosi huonokasvuinen.
   Nyt katselin, että tässä pensaassa on uusia oksia, joissa on tällaiset kauniit vihreäreunaiset lehdet.

Tonttimme toinen villiviini on saanut lehtiinsä jo syksyn värejä.

Perennapenkin kasveissa vihreät lehdet ovat saaneet erilaisia punertavansävyisiä osia, laikkuja ja pilkkuja.

Kieloista löytyi kuvattavaksi vain kaksi marjaa, nekään eivät olleet vielä täysin punaisia.

Apila kukkii vielä, kukintojen väri on vain näin syksyllä vaaleamman punainen kuin kesällä.

Kuivan kesän jälkeiset sateet ovat saaneet monenlaiset sienet jo nousemaan esille.
Sateisina kesinä tontilta löytyy aina muutaman kastikkeen kantarellit.
Nyt niitä ei ole vielä näkynyt, vaikka olen yrittänyt etsiskellä.

Pieni punainen kärpässienikin löytyi.

Kuivan kesän ansiosta etanoita ja kotiloita ei ole näkynyt.
Kotiloita etsiessäni näin pienen koivun oksalla tällaisen erikoisen näköinen kasvannaisen.

Oravat käyvät edelleen vierailulla tontillamme.
Männyn rungoilla on liikennettä ylös ja alas.
Nälkäisen näköisenä kerjätään auringonkukansiemeniä, jos kuvaaja vaikka heltyisi.

Joka kerta juomaan tullessaan oravat käyvät katsomassa lintulautaa suojaavan häkin katolla olevaa tappia, jos omena olisi laitettu tarjolle.

Seuraavien kuvien orava teki löydön, omena oli taas ilmestynyt.

Pala napattiin suuhun ja se mentiin syömään vähän korkeammalle puun rungolle.

Vesitarjonta kelpaa edelleen niin oraville, linnuille kuin kissallekin.

Tämä kissa kiertelee usein ympäristössä.
Yhtenä päivänä ulos mennessäni huomasin sen makailevan maassa.
Kävin hakemassa kameran ja kuvasin lepäilijää.

Ensiksi kissa kuunteli puhettani nautinnollisesti silmät kiinni makaillen.

   Kaikki aistit olivat kuitenkin valppaina, sillä silmät aukesivat ja korvien asento muuttui heti, kun otin muutaman askeleen lähemmäksi.
Lähempää tuttavuutta ei tehty, sillä kissa luikki vauhdilla pakoon.