Marraskuun alkupuolen lintu- ja oravavieraita

Tontilla viihtyy edelleen parvi pikkuvarpusia.

Alkuviikosta laskin, että niitä oli parikymmentä kerrallaan ruokailemassa etupihalla.

Ne näyttävät tekevän kaiken porukalla, kun yksi keksii jotain, niin muut ovat heti mukana.

Yhtenä päivänä ne alkoivat tutkia etupihalle pystytettyä keloa.

Ikkunasta touhua katsoessa ja kuvatessa ei voinut olla nauramatta lintujen innokkuutta ja kiinnostuksen määrää.

Muutama punatulkku käy päivittäin ruokailemassa etupihalla.
Ne syövät niitä siemenseoksen osia, jotka pikkuvarpuset viskovat laudalta maahan.

Sinitiaisia on ruokintapaikalla vain muutama, talipallot maistuvat niille.

Yksi käpytikka käy myös etupihan lintulaudoilla.
Oli hauska seurata, miten sillä alkuaikana oli vaikeuksia pysyä laudan reunalla, vaikka meillä on vaneriset kehikot lisätasoina lautojen alla.
Nyt tikka on oppinut laudalla oleilun ja ruokailu sujuu hyvin.

Vielä viime sunnuntaina sinitiainen ja talitiainen kylpivät innolla.

Tiistaina oli pakkaspäivä ja altaan vesi oli jäässä, mitä lintujen näytti olevan vaikea uskoa.
Järripeippo liukasteli jäällä ja yritti löytää juomavettä.

Mustarastaskin tutki allasta, mutta vettä ei löytynyt.
Veimme muutaman kerran lämmintä vettä altaaseen, mutta nopeasti sekin jäätyi.
Torstaina oli jo ohut lumikerros maassa, jolloin linnut näyttivät syövän sitä janoonsa.

Viime talvena oravauros majaili isoaukkoisessa pöntössä.
Nyt on ilmeisesti talvaika alkanut, kun olen useampana päivänä nähnyt saman uroksen tähyilevän pöntön suuaukolla.

Seuraavien kuvien oravaa kuvasin keittiön ikkunasta, kun se oli aamulla ruokailemassa etupihan laudalla.
Orava taisi kesken syönnin vähän poseeratakin kuin olisi tiennyt olevansa kuvauksen kohteena.