Maaliskuu alkoi ja talvinen elämä tontilla jatkuu

Maanantain ja tiistain välisenä yönä saimme taas uuden puhtaan valkoisen lumipeitteen, entinen lumi ehtikin sulaa lähes kokonaan.
Kävin tiistain ottamassa muutaman kuvan pehmeästä lumikerroksesta ja jäljistä lumessa.

Orava viettää vielä leppoisaa talviaikaa pöntössä nukkuen.
Välillä täytyy kuitenkin kurkistaa, mitä pihalla tapahtuu.

   Ruokintapaikalla vieraillaan vielä melko ahkerasti.
Haukan kiertely lähettyvillä on kuitenkin tehnyt linnuista tosi arkoja.

Talipötkön syönnissä on monenlaista tapaa ja asentoa.

   Pieni vihervarpunen on keksinyt hyvän tavan syödä auringonkukansiemeniä laudalta, välillä vain pää näkyi kaukalosta.

Ruoan hankinta on onneksi välillä aika epätoivoista.

Tämän kissan olen nähnyt useamman kerran kiipeävän etupihallamme olevaan isoon hopeapajuun, jossa mustarastaat istuskelevat.

  Puu on hyvin tiheäoksainen, joten kissa ei pääse kunnolla oksistossa liikkumaan, mutta linnut vaihtavat helposti paikkaa oksalta oksalle.

Kissa joutui palaamaan kotiin ilman lintupaistia. 

Monenlaisia ruokavieraita näyttää käyvän pihalla.
Aamuisin näkyy usein rusakoiden jälkiä, ne todennäköisesti etsivät linnuilta maahan pudonneita pähkinöitä.
Peuran ja kauriin jälkiä näkyy myös silloin tällöin.

Tänä aamuna ikkunasta kurkistaessani huomasin, että ruokintakatoksen lautanen oli tyhjä, nuoltu puhtaaksi ja tämä penkillä oleva pikkuvarpusten lauta oli kyljellään maassa penkin takana.
Arvasin, että yöllä oli käynyt nelijalkaisia ruokailijoita.
Uutta ruokaa viedessäni näin lumessa melko pieniä jälkiä, joten tällä kertaa kyseessä olivat kauriit.

Kaikille linnuillekaan ruokailu ei ole helppoa.
Kerroin noin kuukausi sitten talitiaisesta, jolla oli pitkä nokan yläosa.
Lintu on vieläkin hengissä, mutta nokka kasvaa pituutta koko ajan.
Linnun ruokaileminen näyttää olevan yhä hankalampaa.
   Se on muutenkin sairaan oloinen, silmän yläpuolella on jokin vaalea patti ja höyhenpeite on hyvin "rähjäinen".
Tämä kuva ei ole kovin hyvä, mutta nokan pituuden tästä kuitenkin näkee.

Aina linnut eivät kuvatessa ole ruokailemassa.
Seuraavien kuvien viherpeippo istui oksalla ruokintapaikan läheisyydessä ja jotain mielenkiintoista seurattavaa sillä oli.
Lieneekö tosi utelias yksilö, kun se hetken kuluttua lensi korkeammalle kelon päähän tähyilemään.