Helmikuun pakkaset

Meillekin tuli talvi.

Tämän viikon ajan pakkasta on ollut päivisin melkein kymmenen astetta.

Kevyttä pakkasluntakin tuli ohut kerros maahan.

Viime jutussani kerroin metsähiirestä tutkimassa keloa.
Maanantaina kelon ympäristö oli lumen peitossa.
Yhtä äkkiä lumeen tuli aukko ja hiiren pää ilmestyi esille.
Mietimme, että asustaakohan se vakituisesti kelon sisällä.

Keltasirkku lensi maanantaina päin verstaan ikkunaa.
Isku ei ilmeisesti ollut kovin kova, kun se pääsi lentämään läheisen pensaan oksalle.


Kylkien sulat ja höyhenet olivat vähän kärsineet törmäyksessä.
Lintu kuitenkin toipui tästä lentokuntoon.

Laitoimme sunnuntaina linnuille uuden kauralyhteen, kun edellinen oli moneen kertaan kastunut ja jäätynyt.
Talitiaiset ovat käyneet innolla pöyhimässä lyhdettä.

Myös pala sianrasvaa laitettiin tarjolle.
Se kelpaa vain talitiaisille, ainakaan muita tiaisia en ole siinä nähnyt.

 Sinitiaisten mielestä talipötkö on parempaa ruokaa.
Katselin tuon ylimmäisen linnun pään mustia viivoja, jotka haarautuvat erikoisesti
 ja tekevät siitä villin näköisen.

Yksi vihervarpunenkin ilmestyi pakkasten myötä ruokintapaikalle.
Olen huomannut myös yhden punarinnan kaksi kertaa etupihallamme,
 mutta ruokailemassa en ole sitä nähnyt.

Käpytikka on pakkasten myötä pörhistänyt rintahöyhenensä oikein kunnolla,
 ilmeisesti ne tuollaisina lämmittävät paremmin.

Pakkassäästä huolimatta yhdellä tikalla taitaa olla jo pesintä mielessä,
 tiistaina se tutki isoreikäistä pönttöä näin tarkasti.

Orava taitaa pitää tätä pönttöä omanaan, ainakin mukava istuskelupaikka se on.