Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli maahan satanut puhtaan valkoinen lumipeite.
Aamun lehteä hakiessa tuntui, ettei siihen voisi astuakaan, ettei kaunis pinta rikkoutuisi.
Päivällä huomasin, että monenlaisia jälkiä oli jo lumeen ilmestynyt.
Oravia ei lumen tulo haitannut, niillä oli täysi vauhti päällä.
Näytti siltä, että lumeen myös piilotettiin jotain, ilmeisesti pähkinöitä.
Keltasirkut ilmestyivät myös ruokaa etsimään.
En tiedä, miksi ne eivät uskaltaudu kauralyhteeseen syömään.
Ainakin kaksi käpytikkaa käy vuorotellen etupihan talipötköllä ruokailemassa.
Yksi mustarastasuros on tänään opetellut pötköruokailua.
Tuntuu, että joka talvi joku rastaista erikoistuu tähän ruokavalioon.
Huomasimme eilen ruokailemassa talitiaisen, jolla on tällainen pitkä koukkunokka.
Varsinkin nokan alapuoli on tosi pitkä ja nokan osat menevät ristikkäin.
Saa nähdä miten kauan se selviää, ruokaileminen on varmaan hankalaa.
Helmikuusta ja lumesta huolimatta tallissa talvehtiva pasuunakukkani uskoo jo kevääseen.
Kasvi on melko pimeässä paikassa, joten lehtien väri on näin kellertävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti