Talviaikaan siirtyminen

Meille isännänviirin käyttöön on tullut omat perinteemme.

Viiri nostetaan salkoon keväällä vappupäivän iltana, kun Suomen lippu lasketaan alas.

Se on paikallaan koko kesän juhannuksen liputusaikaa lukuunottamatta.

Isännänviiri otetaan alas syksyllä talviaikaan siirryttäessä.

Pesin viirin ja laitoin sen kaappiin odottamaan kevättä.

Toinen talviaikaan siirtymisen merkki on kivisen pihakellon ottaminen talveksi sisälle.

Viime viikonloppuna alkoi sataa pitkästä aikaa.

Mäntyjen rungot ja näiden koristepuidenkin pinnat muuttavat väritystään sateella, pinnalla kasvavien jäkälien vaaleus korostuu.

Sateen myötä saimme kovia tuuliakin.

Yllätyksekseni huomasin, että tuuli oli kasannut yhden terassin nurkkaan oikein lehtikasan.

Vaahtera on vihdoinkin pudottanut kaikki lehtensä,
niitä riitti terassin lisäksi kaikkialle muuallekin.

Happomarjoissa on lehdet edelleen tallella.

Lehtien väri muuttuu koko ajan hehkuvammaksi, olisiko nämä jo "karkkivärejä".

Terasseille väriä tuovat tähän aikaan vain callunat.

Aloimme valmistautua jo ensi kevääseen.

Takapihan kylpyallas on ollut niin lähellä pensaita, että lintujen istuessa oksilla ulosteet tippuivat altaan reunalle.

Päätimme vaihtaa altaan paikan valmiiksi kevättä varten.

Kesken siirron isokäpylintu tuli juomaan, vaikka altaassa oli vain vähän vettä pohjalla.

Työt oli pakko keskeyttää ja antaa linnulle juomarauha.

Tällä linnulla on kyllä erikoinen nokka, tosin se on varmaan hyvin tehokas käpyjä syödessä.

 Tilhiä on näkynyt koko viikon ajan lentämässä isoina parvina.

Tämän yksilön lento päättyi ikävästi, lauantaiaamuna se tömähti makuuhuoneen ikkunaan.