Lokakuusta on kulunut jo ensimmäinen viikko.
Aamujen ja iltojen lisääntyvään pimeyteen on edelleen vaikea tottua.
Pihan ja puutarhan värikylläisyys vain lisääntyy.
Yhtenä sateisena päivänä, kuurojen välissä, kuvasin taas tätä väri-iloa.
Tapionsireenin lehdet ovat vielä vihreitä, mutta nekin ovat saaneet hieman lisäväriä pintaansa.
Juhannusruusussa osa lehdistä on muuttunut kellertäviksi, osa on vielä vihreitä.
Edellisessä jutussani kerroin, ettei meidän mongolianvaahteroihin ole tullut luvattua kaunista syysväriä.
Lauantaina tontilla kulkiessani huomasin toisessa puussa yhden tällaisen lehden, joten siinä se syysväri on.
Metsikön puolelle on viime vuosien aikana levinnyt maata pitkin kulkeva kasvi, jolla on useita metrejä pitkiä oksia.
Pensas saa lehtensä melko aikaisin keväällä, jotka muuttuvat syksyllä näin kauniin punaisiksi.
Talon päädyssä yksi puoliksi lahonnut männyn kanto, jota palokärkikin on käynyt hakkaamassa.
Keskelle kantoa on jo toisena vuotena kasvanut tällainen sieni.
Sen pintaa katsellessa tulee mieleen joku hyvin kohonnut, kauniin väriseksi ruskistunut leivonnainen.
Viime jutussani kerroin myös, että perennapenkki on kasvustoltaan lähes vihreä.
Nyt kuunliljojen lehdet ovat kellastuneet.
Isomaksaruohojen kukinta on vielä täydessä käynnissä.
Vanhassa muuripadassa kasvava juurakko on rehevimmillään.
Viime viikolla ennustettiin loppuviikoksi kylmiä öitä, joten laitoin kaikki kesäkukat kompostiin.
Ruukut tyhjensin, pesin ja laitoin puutarhavajan hyllylle odottamaan kevättä ja uusia kukantaimia.
Oravat käyvät edelleen päivittäin tarkistamassa, onko omenaa tarjolla.
Viime viikolla meni muutama päivä niin, ettei uutta omenaa tullut vietyä entisen loputtua.
Kun vihdoin vein uuden omenan, niin jäin kameran kanssa odottelemaan.
Kului vajaa kymmenen minuuttia, kun seuraavien kuvien orava laskeutui männyn runkoa alas herkkutarjoilulle.
Näin kauniin poseerauksen omenan tuoja sai osakseen.
Lauantaiaamuna huomasimme, että yöllä oli lämpötila ollut ensimmäisen kerran pakkasen puolella.
Lintujen kylpyaltaan pinnallakin oli ohut jääpeite.
Iltapäivällä muutama sinitiainen uskaltautui kylmään veteen, talitiainen tyytyi katselemaan touhua allasta reunustavalta aidalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti