Ottopoika ja pari muutakin käpytikkaa

Kerroin kuun alussa käpytikasta, joka oli satuttanut siipensä, eikä päässyt lentämään.

Sairaan linnun perässä kulki poikanen, joka kerjäsi kovaäänisesti ruokaa.

Sitä sairasta tikkaa ei ole näkynyt, mutta seuraavina päivinä pihapuissa liikkui jatkuvasti yksinäinen kovaääninen käpytikan poikanen.

Saatoimme herätä aamulla jo ennen viittä tikan huutoon.

Aloimme kutsua tikanpoikasta Ottopojaksi.

Pitkin päivää poikanen kiipeili männyn rungoilla varmaan ruokaa etsien.

Myös koivun oksistossa Ottopoika liikkui usein.
Se oli niin kovaääninen, että oleilun pihalla kuuli sisälle asti.

Yhä edelleen Ottopojan näkee takapihalla useita kertoja päivässä.
Sitä alkuaikojen kovaa huutoa ei enää kuulu, vain joku yksittäinen rääkäisy.

Ottopoika osaa käydä ruokailemassa oravien laudalla.

Laudan ympärillä olevan suojaverkon sisään se menee alakautta.

 Laudalla se syö auringonkukansiemeniä tällaisessa epätikkamaisessa asennossa.
Aikuiset tikat laudalla vieraillessaan nappaavat sieltä yhden siemenen kerrallaan, asettavat sen männyn rungon koloon ja hakkaavat siinä pienemmiksi paloiksi.

Varmaan useampi käpytikka on pesinyt tässä lähistöllä.
Viikko sitten lauantaiaamuna etupihan keloa tuli tutkimaan kaksi käpytikan poikasta.