Yhtenä päivänä viime viikolla keittiön ikkunasta ulos katsellessani kiinnitin huomiota tien toisella puolella olevassa metsikössä näkyvään liikkeeseen.
Tarkemmin katsoessani totesin, että siellä oli rusakko, joka rapsutteli korvallistaan.
Eläin asettui maahan ja maastoutui täysin ympäröivään luontoon.
Seurasimme nukkujaa aina silloin tällöin.
Rusakko oli paikoillaan kolme tuntia, vaikka tiellä liikkui ihmisiä ja autoja.
Lopulta se nousi rauhallisesti pystyyn.
Eläin näytti tutkivan ympäristöään, pää kääntyili puolelta toiselle.
Tarkkailun jälkeen se lähti rauhallisesti loikkimaan pois.
Pihatöissä ollessamme olemme silloin tällöin laittaneet oraville tarjolle pähkinöitä.
Meidän vakituinen vieras, urosorava saapui paikalle.
Tunnistan tämän yksilön toisessa korvassa olevasta pienestä lovesta.
Janotti, joten ensiksi piti juoda vettä.
Sitten oli vuorossa lintulaudan tarkastus.
Seurasin kameran kanssa oravan touhua.
Se ei syönytkään pähkinöitä, vaan alkoi piilottaa niitä laudan lähistölle maahan.
Tämä oravahan on täysin tottunut meihin ja kuvausintoomme, joten sain rauhassa kuvata sen innokasta talvivarastojen tekoa.
Touhua katsellessa tuli vain mieleen, että muistaakohan se useaan kohtaan sammalikkoon piilotetut herkut.
Ei meidän kaikki aika sentään mene eläimiä kuvatessa, vaan teemmehän mekin omia talvivarastojamme.
Meille tuli toukokuun lopussa koivurankoja, joista teimme polttopuita, laitoimme ne tontin perälle katokseen kuivumaan.
Alkuviikon urakkana oli puiden kärräys varastoon.
Työnjako oli samanlainen kuin aina ennenkin, isäntä kärräsi puut varastolle ja minä ladoin ne kärryistä pinoihin.
Aloitimme työn maanantaina iltapäivän alussa, illalla varasto oli jo puolillaan.
Tiistaina iltapäivällä koko pino oli siirretty, katos purettu ja venetraileri tullut tilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti