Orava, tuntematon kaivaja, kukkia ja syystöitä

Olen usein kertonut tontillamme vierailevasta oravauroksesta, joka on tottunut kuvausintooni.

      Vein ruoanlaitossa käyttämästäni leivästä leikatut reunat oravia varten vesiastian vierelle kiven päälle.
Oravaherra ilmestyi paikalle ja löysi leivät.

Herkuttelun välissä minulle ja kameralle poseerattiin, kuin palkaksi tarjoilusta.

Orava taitaa tietää, että ei pelkällä leivällä elä, joten jälkiruoaksi se söi omenaa.

Komea häntä myös esiteltiin kuvaajalle.

Kukinta-aika puutarhassa jatkuu.
    Ruukussa kasvava marketta lopetti jossain vaiheessa kukintansa, joten leikkelin sen melko matalaksi.
Nyt kukka on aloittanut uuden kukinnan.

Pelargonioissa on myös vielä kukkia ja nuppujakin, tosin ne ei taida enää ehtiä aukeamaan.

Syysleimut ovat nimensä mukaisesti vasta aloittaneet kukintansa.

Apilat kukkivat joka vuosi vielä myöhään syksylläkin, kukintojen väri on kesäistä vaaleampi.

Syystöiden teko etenee.
Tyhjensin viime viikolla kasvihuoneen.
Siellä oli jäljellä enää neljä tomaatin tainta.

Viimeiset tomaatit eivät enää jaksaneet kypsyä, valoa ja lämpöä oli liian vähän.

Keräsin loppusadon ja laitoin ne lasiterassille punastumaan. 

Pesin kasvihuoneen ja sen kalustot, nyt vain odotellaan kevättä ja uuden kasvukauden alkua.

Kerroin edellisessä jutussani, että joku eläin oli kaivellut maata kasvihuoneen takana.
   Eilen aamulla huomasimme, että yön aikana paikalla oli tehty lisää kaivuutöitä, koko aidan ja kasvihuoneen väli oli myllätty.

Nyt meille myös selvisi kaivamisen syy.
Siellä oli vanha kanto ja sen vieressä kivi.
Niiden välissä oli maamehiläisten, -ampiaisten tai jonkun muun sellaisen pesä.
Pesästä nostettuja kennoja oli kaivannon ympärillä, seuraavan kuvan kennokin oli halkaisijaltaan yli 10 cm.

Kaivetun pesän raunioilla on iltapäivällä meneillään kiivas korjaustyö.
Isäntä otti varovasti muutaman kuvan rakennustouhusta.

   Laitoimme viime yöksi riistakameran pesän läheisyyteen, että saisimme tietää kuka kaivaja on, mutta mitään liikettä ei näkynyt.