Kuuraisia kasveja ja kuurankukkia

Tänään on 3. adventtisunnuntai.

Vuorokauden pimeä aika vain lisääntyy, joten on runsaasti aikaa tuijotella kynttelikköjen valojen heijastuksia ikkunaan.

Meillä on vaihteeksi ollut pakkasta koko viikonlopun ajan.

Lunta ei maassa ole, mutta kuura tekee luonnosta kauniin.

Puolukanvarpujen vahva vihreyskin oli saanut valkoisen pinnan.

Kukkien ruskistuneet lehdetkin olivat ihan kauniin näköisiä.

Olen ihmetellyt alppiruusun sopeutumista näihin meidänkin alati vaihtuviin
 pakkas- ja suojapäiviin.

Pakkasella kasvin lehdet käpertyvät rullalle ja roikkuvat alaspäin.

Lämmön noustessa plussan puolelle se avaa ja levittää lehtensä.

Tonttia kiertäessä kuurankukkia löytyi runsaasti.

Kirkaslasisten lyhtyjen pinnallakin oli kukkakuviot.

Myös kasvihuoneen seinillä risteili kauniita kuvioita.

Pihamajakan punertava seinämaalikin oli saanut koristelun.

Luin tänään viimeisestä Suomen Luonto-lehdestä, mistä puna-apilan ja metsäapilan
 erottaa toisistaan.

Lehdessä luki: "Puna-apilan lehdessä näkyy usein vaalea nuolikuvio, mikä metsäapilalta puuttuu."

Oli pakko lähteä tontille etsimään apilan lehtiä, vaikka olinkin varma,
että meillä kasvaa vastoin entistä uskomustani metsäapilaa.

Kuuraisia lehtiä tutkiessani ei niistä ainakaan nuolikuviota löytynyt. 

Tosin tunnistusta oli aika vaikea tehdä tämänkin näköisistä lehdistä.