Loppukesän merkkejä

Elokuuhun siirryttiin odottaen yhä kesäisiä säitä.

Me emme helteitä kaipaakaan, mutta olemme kyllästyneet jatkuvaan kovaan tuuleen, joka tekee päivistä entistä kylmempiä.

Lämpimien päivien odotuksesta huolimatta ei kuitenkaan voi olla huomaamatta luonnossa, että olemme matkalla kohti syksyä.

Alkukesällä kukkinut lamoherukka on täynnä punaisia marjoja.

Jasmikkeen marjat alkavat myös olla heleän punaisia.

Aronian marjoista osa on kypsynyt ja linnut ovat jo käyneet niitä katsastamassa.

Erityisesti rastaiden mieleen nuo aronian marjat ovat.

Tämä rastas oli tänään etupihallamme, kuvasin sen keittiön ikkunasta.

Purppuraheisiangervon kukat ovat muuttuneet tällaisiksi siemenkodiksi.

Metsän puolella näkyy runsaasti loppukesästä kukkivaa maitikkia.

Naapurin puolelta on tontille levinnyt keltakukkaista suikeroalpia.

Tonttiamme vastapäätä on tyhjä tontti, jossa kasvaa iso tarha-alpi.
Olen katsastellut, että mihin meidän tontin nurkkaan sen saisi siirrettyä.

Kävin tänään keräämässä siitä kukkia maljakkoon.
Puolen tunnin päästä iso osa kukista oli varissut pitkin pöytää.

Ruusukin jaksaa vielä kukkia, ikävä kyllä kukat ovat vain niin lyhytikäisiä.