Etupihalla viime aikoina vieraillut orava tuli torstaiaamuna ruokintapaikalle.
Meille järjestyi taas keittiön ikkunan kautta katsottavaa ja kuvattavaa.
Kaiken kaikkiaan se oli paikalla vajaan tunnin, joten kuvia tuli paljon.
Olen poiminut tähän muutaman otoksen, ne ovat aikajärjestyksessä.
Orava ilmestyi ikkunan edessä olevalle kelolle yhdeksän jälkeen aamulla.
Se hyppää aina tämän kelon kautta lintulaudalle.
Nyt kuitenkin pihalla tapahtui jotain, joka sekotti sen ruokailusuunnitelman.
Mahdollisesti haukka tai joku muu vaara lähestyi pihaa, koska kaikki linnutkin hävisivät paikalta.
Orava piiloutui kelon sisään, vain korvat näkyivät.
Reilun viiden minuutin kuluttua pää tuli vähän enemmän näkyviin.
Meni taas yli viisi minuuttia, sitten orava uskaltautui näin paljon esiin.
Hetken päästä se lähti liikkeelle, myös linnut palailivat ruokailemaan.
Orava siirtyi lintulaudalle pähkinöitä syömään.
Sitten se ilmeisesti huomasi rasvapalan viereisessä salavassa ja meni sitä katsomaan.
Näytti siltä kuin se ei olisi ennen tällaista ruokaa maistanut.
Vähän ajan päästä orava kiipesi kelon päähän istumaan ja suki etutassuillaan suutaan.
Ajattelimme, että taisi olla liian rasvaista ruokaa.
Vastoin epäilyjämme rasva taisi ollakin hyvää, koska se palasi kelosta salavaan ja meni jatkamaan herkuttelua, nyt alakautta.
Sitten oli taas vuorossa kiipeäminen keloon ja suun puhdistus.
Seuraavaksi se lähti tutkimaan, mitä oli tarjolla lintujen ruokintakatoksissa.
Osan ruoasta se söi katoksessa lintujen harmiksi.
Jonkun isomman leipäpalan löydettyään se tuli katoksen viereiselle kivelle sitä syömään.
Oravan lähdettyä pihalta totesimme, että onneksi meillä eläkeläisillä ei ole mihinkään kiire.
Tunti voi kulua huomaamatta pelkästään oravan katselussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti