Meidän pihan oravaporukat

Kerroin viime viikon sunnuntaina pöntössä olevasta oravanpesästä,
jota varis kävi tyhjentämässä.

Olimme varmoja, että oravaemo kuljettaisi poikasensa pois tästä pesästä.

Siellä se poikanen kuitenkin maanantaina katseli ulos.
Myös seuraavina päivinä pieni pää kurkki aukolla,
mutta emme ainakaan nähneet poikasen tulevan pois pesästä.

Myös emo katseli pöntön aukolla.
Näytti kuitenkin siltä, että se oli ison osan päivää pois pesästä.

Torstaina pestessäni keinua pönttöpuun lähellä huomasin poikasen kököttävän
 läheisessä puussa olevan linnunpöntön katolla.
Se oli siis lähtenyt tutkimaan maailmaa.
Poistuttuani paikalta poikanen kiipesi maahan, meni maata pitkin oma
 pesäpuunsa  juurelle ja kiipesi pesään.
Kiipeäminen oli vielä melko haparoivaa.
Näytti siltä kuin se olisi liikkunut hajujälkien perusteella.

Perjantaina poikanen oli taas saman linnunpöntön katolla.
Onneksi pöntössä ei näytä vielä mikään lintu pesivän.

Nyt oravanpoikasen kiipeäminen sujui jo paremmin.

Keskiviikkona pihalle ilmestyi tällainenkin orava.
Sekin oli poikanen, mutta isompi kuin tuo pöntössä oleileva.

Etupihalla ei talviruokinnan päätyttyä ole oravia juuri liikkunut.
  Tämä yksilö kuitenkin ilmestyi kelon päähän keskiviikkoaamuna ennen kahdeksaa.

 Jotain mielenkiintoista kelossa ilmeisesti oli.

 Ensiksi se sukelsi kelon yläosassa olevasta aukosta sisään.

Seuraavaksi tutkintavuorossa oli alempi aukko.
Orava tuli ulos pienen puupalan kanssa, jota se alkoi järsiä.
Tätä puuta oravat nakersivat talvellakin.
Kelo on aikoinaan meren rantaan kuljettama, joten lieneekö puu sopivan suolaista tai pehmeää.

Koko kulunut viikkohan oli mukavan lämmin,
 joten tuli käytettyä useampi päivä puutarhan kevättöihin.
Kamerat oli ulkona mukana, joten oravakuvia kertyi tosi paljon.
Oravat eivät välitä meidän liikkumisestamme.
Kuten ennenkin olen kirjoittanut, ne tuntuvat poseeraavan meille.