Tuttuja ja vieraampia ruokailijoita ja kylpijöitä

Lyhyen talvisemman jakson jälkeen olemme palanneet takaisin lämpimiin syyskeleihin.

Nyt päivisin on melkein +10 astetta ja öisinkin on lähes yhtä lämmin.

Oravilla alkaa karvapeite olla harmaa kuten tuolla yläkuvan yksilölläkin.
Pään väritys pysyy lähes muuttumattomana, joten väriero on selvä.

Alakuvassa oleva, varmaan loppukesän oravanpoikanen on vielä ruskeaturkkinen.
Eläin on sen näköinen kuin ensilumi ja kylmä sää olisi melkoisen yllättävä kokemus.

Viime viikon alussa maassa oli ohut lumikerros.
Pihalla kulkevien tavallisten peipposten joukkoon ilmestyi yksi järripeippo.
Se kierteli muutaman päivän maassa syöden laudoilta pudoinneita siemeniä.

Samana päivänä järripeipon kanssa ilmestyi yksi tikli.

Se oli rohkeampi ja kävi laudalla syömässä auringonkukansiemeniä.

Se lensi salavan paksulle oksalle, siirtyi sitten ohuemmalle oksalle ja sitä pitkin laudalle.

Kulkureitti oli aina sama ja ruokailupaikka laudan reunalla samassa kohdassa.

Lumen lisäksi alkuviikosta oli pakkasta sen verran, että kylpyaltaan vesi jäätyi.
Käpytikka kävi hakkaamassa jään pintaa, mutta ei saanut siihen reikää.
Kuuliaisena huoltojoukkona mieheni kävi tietysti hakkaamassa jään rikki ja vei sinne lämmintä vettä.

Keskiviikkona tilanne oli varmaan lintujen mielestä taas normaali, vesi pysyi sulana.
Seuraavissa kuvissa punarinnan ja mustarastaan pesuhetket.

Ruoan tarjoilua on jatkettu, kun se kerran aloitettiin.

Tiistaina laitoin ensimmäiset talipallot tarjolle.
Pikkuvarpusille ne maistuivat tosi hyvin, niillä oli oikein kerrosruokailu.

Töyhtötiainen taisi etsiä parhaita siemeniä palloista.

   Käpytikka teki myös löydön ja on sen jälkeen käynyt useita kertoja joka päivä hakkaamassa palloja.

Energiaa tikoilla näyttää riittävän kaikenlaiseen hakkaamiseen.

Seuraavassa kuvassa yksi yksilö työskentelee etupihalla olevassa kelossa.

Yhtenä päivänä käpytikka innostui hakkaamaan yhtä lintupönttöä.
Aukon ympärillä oli pelti, mutta hakkaaja teki reiän pellin yläpuolelle, katon rajaan.
Mieheni otti pellin pois, eikä mennyt kuin pari tuntia ja aukko näytti tällaiselta.
Onneksi varastossa on valmiita pönttöjen etuseiniä, joten tämä tilanne pystytään keväällä ennen pesintäaikaa korjaamaan.

Lauantaina kuulin sisälle, että joku lintu lensi päin ikkunaa.
Ikkunan alta löytyi peipponen.
Nostin linnun maasta ja laitoin toipumaan salavan oksalle.
Hyvin toipilas pystyi myöhemmin jatkamaan lentoaan.
Ikkunasta peipposen toipumista seuratessani en voinut olla ihmettelemättä,
 miten useampi tiainen kävi katsomassa oksalla istujaa. 

     Samana päivänä etupihan kylpyaltaalle ilmestyi tällainen minulle ennestään tuntematon lintu.
Lintukirja piti ottaa esille ja selvisi, että kyseessä oli mustapääkerttu.
   Tämähän on se lintulaji, josta Topeliuksen runoon perustuvan Sylvian joululaulun sanat kertovat.

    Torstaina kuljeskelin tontilla kameran kanssa enkä voinut jättää kuvaamatta taivasta,
 joka oli kuin täynnä pumpulipalloja.