keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Puutarha vihertää, oravat ja kissa ruokailevat


Tammikuu jatkuu edelleen uskomattoman lämpimänä ja tuulisena.
Vesisadetta on saatu myös runsaasti, puutarha on todella märkä.

Kiertelin maanantaina kuvaamassa tontilta löytyvää vihreyttä.
Ensimmäinen kuva on takapihalta, männikön laidalta.
Auringon paisteessa pieni hento kasvusto näytti oikein hyvinvoivalta.

Perennapenkissä maksaruohot työntävät uusia alkuja valoa kohti.


Sireenissä on isot, vihreät silmut.



Talon päädyssä on maata pitkin kasvava, köynnöstävä pensas.
Nimeä sille en tiedä, se on saanut ilmeisesti alkunsa jostain lintujen kuljettamasta siemenestä.
Pensaan oksat kiipeilevät lähistön hernepensaisiin ja oksissa olevat lehtien alut ovat jo isoja.




Viinisuolaheinä sinnittelee säiden mukana.
Ensimmäinen kuva on otettu 6.1, toinen 10.1, jolloin kasvin lehdet olivat jäässä.
Eilen kasvi oli taas sula.



Sain ennen joulua kukkakorin, jossa oli hyasintti.
Astmaatikkona en kestä kasvin tuoksua, joten poistin kukan korista, laitoin sen ruukkuun ja vein ulkoterassille.
 Hyvin kukka on kestänyt muutaman pakkaspäivänkin ja on jatkanut kukintaansa kohta neljä viikkoa.


Pieni orava jatkaa vierailujaan ja varsinkin talipötkö maistuu edelleen.
Minusta tämä orava vaikuttaa jotenkin reppanalta, turkkikin on vieläkin hyvin laikukas.



Eilen kaupoilta tullessani huomasin ruokintakatoksessa yhden oravan syömässä.
Kävin hakemassa sisältä kameran ja kuvasin ruokailijaa noin metrin päästä.
Orava vilkaisi aina välillä minua, mutta taisin näyttää vaarattomalta, koska ruokailu jatkui.



Takapihalla omenaa syömässä oli tasaisen harmaan talviturkin omistava oravayksilö.



Sunnuntaina olimme kiertelemässä rannoilla kameroiden kanssa.
  Autolla pihaan tullessamme satuin näkemään, että joku orava kurkisteli toisen isoaukkoisen, ns. oravapöntön suuaukolta.
Menin kiireesti kameroineni katsomaan, mitä siellä tapahtuu.
Orava ehti tulla pöntöstä ulos ja istui sen katolla.
Tunnistin sen etupihalla ruokailemassa käyväksi pikkuoravaksi.


Orava sulloi käpälillään jotain tavaraa suuhunsa.
Sitten se laskeutui alas maahan ja lähti juoksemaan toista pönttöä kohti, kiipesi puuhun ja meni nyytteineen siihen toiseen pönttöön sisään.
Päättelimme, että se haki kuivia pesänlämmikkeitä toisesta pöntöstä ja vei ne toiseen.
Kuvia katsoessani totesin oravan suussa olevan nyytin sisältävän sammalta, jotain kangassilppua jne.
Maassahan sammaleet ovat niin märkiä, ettei niistä peitoksi ole.


Eilen huomasimme taas kissan syömässä rastaille pilkottua öljyllä kostutettua leipää.
Hätistimme taas tämän ruokailijan pois.


Hyvää rasvainen leipä taisi olla, ainakin suupieliä puhdistettiin antaumuksella.


Kissa yritti hetken päästä tulla uudestaan, mutta huomasi minut keittiön ikkunassa.
Tämän näköisenä minua tuijotettiin ruokintapaikan suoja-aidan takaa.



4 kommenttia:

  1. Siellä tosiaankin kevättä pukkaa. Täällä V-vyöhykkeelläon kuitenkin jonkin verran lunta ja nyt pääkallokelit. Ihmeellisttä tammikuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mekin mieluummin vähän lunta haluaisimme, parin kuukauden päästä voisi alkaa odottaamaan kevään merkkejä, viherrystä. Saa nähdä, onko tällä leudolla ajalla vaikutusta kesän kasvukauteen.

      Poista
  2. On kyllä ollut aika lämpimiä kelejä. Hyvin on vihertävää, meidänkin puutarhasta löytyy vihreyttä. Työhanskat kyllä odottaa kevättä, että pääsee istuttamaan lisää taimia. Oravat ovat söpöjä eläimiä. https://www.jokasafe.fi/fi/media-pankki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa meillä kaikilla puutarhanomistajilla olla sama juttu, odotamme innolla, että pääsisimme aloittamaan kevättyöt.

      Poista