Tontilla kuvattuja eläimiä, lintuja, oravia ja kissa

Näin elokuun alkaessa keräsin tähän juttuun kuvia heinäkuun loppupuolen elämästä tontillamme.
Lintuja näkee vähemmän kuin alkukesästä pesintäaikaan.
Esimerkiksi kahdessa pöntössä pesineitä kirjosieppoja ei ole poikasten pesistä lähdön jälkeen näkynyt.

Isotuomipihlajan marjat kypsyivät ja linnut löysivät herkkutarjoilun heti.

Ensimmäisen kerran näin käpytikan poikasenkin käyvän syömässä marjoja.
Aluksi sillä oli kokoonsa nähden huvittavan näköinen ruokailuasento.
    Myöhemmin se otti puusta marjan, asetti sen viereisen männyn rungolle kaarnankoloon ja söi siinä.

Nämä marjat ovat aina olleet erityisesti sinitiaisten mieliruokaa.

Näille pienille linnuille marjatertuissa roikkuminen ei tuota ongelmaa.

Myös pikkuvarpuset näyttivät syövän marjoja innokkaasti.

Yksi sinitiaisen poikanen löysi isomman ruokatarjoilun, oravien omenan.
Vähän sitä piti ensiksi tutkia, mutta hyvin se sitten näytti maistuvan.

Uuden lintupoikueen ilmestyminen pihan puihin ja pensaisiin tietää joskus myös onnettomuuksia.
Tämä peippopoikueen yksi yksilö tömähti ikkunaan.
Kävin nostamassa sen ylös, oioin sulat ja laitoin oksalle toipumaan.
Aikansa istuskeltuaan lintu oli lähtenyt lentoon.

Oravanpoikasia ilmestyi alkukesän aikana useampaan otteeseen pihapiiriin.
Seuraavan kuvan yksilö ilmeisesti mieltyi pesäpönttöön.
   Sen naama näkyi vielä kesäkuun lopullakin pöntön suuaukolla, mutta hellejakson jatkuessa se luopui pönttöasumisestaan.

Heinäkuun puolella oravanpoikasia on vilistänyt mäntyjen rungoilla ja kurkistellut varovasti kuvaajaa.

Oravien oma vesiastia on aina yhtä suosittu.

Vuodesta toiseen yksi oravien suosima paikka on tämä vesiastian viereisen puun oksantynkä.
Saa nähdä kauanko tuo tappi enää kestää oravien alla.

Välillä tuntuu, että oravat ymmärtäisivät kuvausintoani, kuvaa varten pysähdytään paikoilleen.

Heinäkuun loppupuolella tontille ilmestyi urosorava, joka oli koko talven lintujen talviruokinnassa mukana.
Taisi orava tunnistaa minut kameroineni, ainakin tällaisen tuijotuksen sain osakseni, välillämme oli vain reilu metri.

Tarjoilut kelpasivat oravaherralle talviseen malliin.
Tarjolla oli omena ja jopa yksi mansikka.

Seuraavaa oravankuvaa koneella katsoessani huomasin ison punkin sen korvan takana.

Yksi mieluinen kuvauskohteeni tontillamme on naapurin kissa, joka on tänä kesänä mieltynyt nukkumaan päiväunensa meidän pihalla.

Yhtenä alkuiltana viime viikolla kissa oli nukkumassa talon seinustalla, aivan kivijalan vieressä.
Tulimme kotiin ja kissa ilmeisesti pelästyi auton ääntä.
Huomattuaan tutut autosta nousijat se aloitti nautinnollisen kieppumisen.

Uusin nukkumapaikka on yksi etupihan matala pensas.
Kissa on siellä niin piilossa, että vain tästä yhdestä aukosta ylhäältä päin nukkuja näkyy.