Perhoset ja meidän perhosbaarit

 Tämä kesä on ainakin täällä maan eteläosassa ollut todellinen perhoskesä.

Aikaisempina kesinä niitä on meidän tontilla näkynyt vain muutamia yksilöitä.

Koska perhosia on viime viikkoina ollut harvinaisen paljon, on niitä tullut myös kuvattua ahkerasti.

Ensiksi tontille ilmestyivät neitoperhoset ja suruvaipat ja hiukan myöhemmin amiraalit.

Tällä hetkellä, sään viilenemisen myötä perhoset ovat vähentyneet, neitoperhosia ei ole enää näkynyt ja suruvaippojakin on vain muutamam yksilö, amiraaleja on kymmenkunta.

Perhosten määrästä innostuneina aloitimme perhosbaarin ylläpidon viime kuun loppupuolella.

Baarissa on tarjolla paloiteltua omenaa ja banaania, nesteenä punaviiniä ja makeutena siirappia tai fariinisokeria.

Ensiksi laitoimme tarjoilun yhdelle lautaselle, mutta suosion lisääntyessä otimme käyttöön myös toisen baarilautasen.

Seuraavat kuvat ovat ison kiven vieressä, lämpimässä ja suojaisassa paikassa olevasta tarjoilusta.

Kimalaiset ja kukkakärpäset löysivät myös tarjoilun, neste maistui niillekin.

Toisen baarilautasen laitoimme terassin reunalle johon aurinko paistaa koko päivän.

Joskus perhoset "roikkuivat" lautasen reunalla imukärsä nesteessä.

Oli hieno päästä seuraamaan perhosten touhuja.

Arvioimme, että samaan aikaan pihapiirissä saattoi olla kymmeniä perhosia.

Baarivierailujen välillä niitä näkyi kaikkialla ympäristössä.

Perhoset lepäilivät kivien päällä ja kasvien lehdillä.

Terassilla olevat kukka-amppelit olivat myös suosittuja levähdyspaikkoja, samoin risupallot.

Helteisimpinä päivinä saattoi nähdä kymmenkunta perhosta samanaikaisesti terassirakenteissa, tummalla puupinnalla. 

Uusi kokemus minulle oli myös perhosten tulo iholle ja vaatteille.

Täyttäessäni baaria tai lisätessäni siihen nestettä perhoset eivät todellakaan lentäneet pois, vaan niitä oli käsivarsilla ja joskus selässäkin.

Tilkka baarin nestettä teki sormestani suositun baarijakkaran.