Pakkaspäivät tontillamme

Viimeiset pari viikkoa on ollut todellista talvisäätä jopa täällä eteläisimmässä Suomessa.

Kylmä sää on haasteellista linnuille ja työteliästä ruokintapaikan pitäjille.

Olen aina ihmetellyt alppiruusun tapaa reagoida lämpötilan muutoksiin.

Pakkasella sen lehdet ovat kapeilla rullilla ja riippuvat alaspäin.

Lämpötilan vaihtuessa plusasteiksi rullat aukeavat ja lehdet nousevat ylöspäin.

Eläimillä sama asia tapahtuu päinvastoin.

Pakkasella höyhenpeite tai turkki pörhistetään paksuksi.

Tässä sinitiainen ja talitiainen ovat pyöreitä kuin pallot.

Kuusitiaista en ole koskaan nähnyt höyhenpeitteeltään tuollaisena paksuna.

Näyttää siltä, etteivät tänä vuonna Suomeen talvehtimaan jääneet järripeipot kärsisi kovasti  kylmyydestä, kun ruokaa vain on saatavilla.

Yksi viherpeippokin saapui ruokaa etsimään.

Tontille ilmestyi myös kolme urpiaista.

Ne liikkuivat takapihalla varaston katolla, joten kuoritut auringonkukansiemenet tarjoiltiin katolle.

Onneksi useimmat päivät ovat olleet aurinkoisia.

Päivällä linnut nousevat mäntyjen latvuksiin, johon paistaa aurinko.

Puiden yläoksistoista kuuluu jo melkoinen sirkutus. 

Käpytikka on muutaman viikon jatkanut innokasta rummutusta, sitä ei pakkanen ole haitannut.

Ongelmana lintujen ruokinnassa tällaisena pakkasaikana on talipötköjen ja -pallojen kovuus.

Tiaiset ja muut pienemmät linnut eivät ole pystyneet niitä syömään.

Olen vuollut talipötköjä ja murskannut talipalloja ruokailun helpottamiseksi.

Käpytikalla ei tuota ongelmaa ole, tuolla nokalla ruokailu onnistuu.

Oravakin joutuu tekemään työtä talipötkön järsimisessä.

Pötkössä näkyy selvästi hampaanjäljet.

Rastaat jatkavat tekemäni ruokaseoksen syöntiä, tosin leipäkin jäätyy öljystä huolimatta.

Räkättirastas pitää edelleen kuria ja järjestystä ruokintapaikalla.

Muutaman päivän se oli rauhallisempi, mutta tänään on ollut taas täysi vauhti päällä.

Kuva on otettu aamupäivällä, juuri noin siipiään riiputtaen se ajoi muita lintuja pois.

Suuresta koostaan huolimatta varis on hyvin arka, varovasti se yrittää lähestyä ruokintapaikkaa.

Tämä kuva on otettu meidän tontilta naapurin katolle.

Ihmettelimme, mitä variksella on nokassaan.

Vasta kuvasta näkyi, että nokka on täynnä vilja-rasvaseospalloja.

Niitä ei oikein kukaan ole halunnut syödä, mutta nyt niillekin löytyi ottaja.

Etupihalla käy aamuisin useampi orava.

Parhaimmillaan niitä on ollut neljä yhtä aikaa.

Männyn runkoja mennään ylös ja alas toisiaan takaa ajaen.

Maasta, mäntyjen tyviosien ympäriltä näkee, että puissa on kova liikenne.

Vaikka meillä ei paljon lunta olekaan, niin lähes kaikki tontin kivet on lumen peitossa.
Nämä kolme sentään seisovat paljaina portinpielessä.

Lintuja pienempiä eläimiä ei näy, ainoastaan nämä maalatut kiviötökät tarkenevat pakkasessa.

Päivien pidetessä ja auringon paistaessa alkaa jo odottaa puutarhatöihin pääsyä.

Kasvihuoneen katolla ja oven edessä on lumikerros, joten voi vasta suunnitella ensi kesän kasveja.

Keskiviikkona otin kuitenkin tuntumaa istutukseen ja vaihdoin sisäkukkien mullat.