Helmikuisia ruokavieraita pihallamme

Lintujen talviruokinta jatkuu edelleen.

  Välillä on päiviä, jolloin ruokintapaikalla on hiljaisempaa, mutta seuraavana päivänä on taas paljon nälkäisiä.

 Epäilemme lähistöllä kiertelevän varpushaukan olevan syynä lintujen käyttäytymiseen.

Ruokailijoita tulee edelleen kuvattua keittiön ikkunasta, jonka edessä ruokintapaikka on.

Kaikki tämän jutun kuvat tuota ensimmäistä kissakuvaa lukuunottamatta on otettu tuosta meidän "luontoikkunasta".

Näiden ensimmäisten kuvien kissa ei kuulu ruokavahvuuteemme, se oli vain tutustumiskierroksella pihallamme.

Minähän olen täysin kissaihminen, joten kissan nähdessäni sitä on "pakko" kuvata.

    Etupihallammehan on oravien ja lintujen suosima kelo, jota kissakin katseli tarkkaan, mutta tyytyi vain kiertämään sen ympäri, ei kiivennyt ylös. 

Oravat käyvät joka vierailullaan istumassa kelon päässä, ei haittaa, vaikka tuuleekin. 

Ei ruokintapaikalla käydä pelkästään istuskelemassa, vaan ruokaakin pitää saada.

   Samainen oravapoika kiipesi tutkimaan omenaa, mutta ei siinä tainnut paljon syötävää enää olla.

   Omena maistuu erityisesti mustarastaille sekä tällaisena kokonaisena, että öljyleipäseoksen joukkoon paloiteltuna.

Minähän olen jo vuosikausia tehnyt lähinnä mustarastaita varten ruokaseosta, jossa on vaaleaa leipää kuutioina, siemeniä, kaurahiutaleita, murskattua talipalloa, omenaa, rusinoita yms.

Tämän ruokaseoksen kostutan ruokaöljyllä ja ruoka tarjoillaan tietenkin lautaselta.

Tämän talven ruokavieraita ovat edelleen keltasirkut.

Niille syötetään kauraa, josta tiaiset eivät taas ole kiinnostuneita.

Puukiipijä käy edelleen satunnaisesti, silloin talipallot ja -pötköt maistuvat.

Muutama vihervarpunen käy silloin tällöin syömässä auringonkukansiemeniä.

Vakituisiin ruokailijoihin kuuluu tämä pitkänokkainen talitiainen, josta kerroin edellisessä jutussani.

Se syö pähkinöitä, vaikka touhu näyttää melko vaikealta.

Eilen näimme sen ensimmäisen kerran ruokintakatoksessa öljyleipää hakemassa.

Yhtenä päivänä seurasin tuon pitkänokkaisen tiaisen touhua loppumaisillaan olevan talipötkön kimpussa.

Se repi nokallaan rasvaa ja sai siitä irti ison palan, jota alkoi syödä talipötkötelineen reunalla.

Hetken päästä kimpale putosi maahan, eikä lintu hakenut sitä ylös.

Vähän ajan päästä tuli käpytikka, joka löysi palan maasta ja kävi piilottamassa sen kelon yläosassa olevaan koloon, varmaan tulevia päiviä varten.

   Ei mennyt kauaakaan, kun ensiksi talitiainen, sitten sinitiainen kävivät tutkimassa piilotettua herkkua.

Myöhemmin huomasin, että piilo oli tyhjä.

Ruokintakatoksen leipätarjoilu on edelleen myös käpytikkojen suosiossa.

    Yleensä ensimmäiset leipäkuutiot syödään katoksessa, sitten otetaan yksi pala nokkaan ja lennetään kelon rungolle syömään.

      Kuten alussa kerroinkin, niin haukka ilmeisesti kiertelee ympäristössä, jolloin kaikki linnut lentävät läheisiin puihin suojaan.

Seuraavien kuvien sini- ja talitiainen on kuvattu eilen salavan oksiston suojassa.