Oravien kuvausta ja kukkien mullanvaihtoa

Kevättä kohti ollaan menossa, päivien valoisa aika pitenee hämmästyttävällä vauhdilla.
Oravien liikkumisessakin huomaa, että kevättä kohti ollaan menossa.
Sydäntalvella oravia näki vain niiden käydessä pikaisesti ruokailemassa.
 Nyt niitä näkee liikkeellä useita kertoja päivässä, pareittain mennään jo männyn runkoja ylös ja alas.

Olemme edelleen innokkaita oravien kuvaajia.
Oravakuvia kertyy paljon, joten tässä katsaus helmikuisiin otoksiin.

Viime sunnuntaina huomasin yhden oravan etupihan ruokintapaikan talipötkötelineellä.
Pötkö oli lähes loppu, joten orava ilmeisesti yritti ikkunaan tuijotuksella saada lisää tarjoilua.
Ylä- ja alapuolella olevat kuvat on peräkkäin otettuja samasta oravasta.

Koska meille ei lunta ole satanut, niin juomaveden löytäminen on todella tärkeää oraville.

Hangossa on tänä talvena tuullut jatkuvasti.
Oravan korvatkin taipuvat tuulen mukaan.

Meillähän on vuosikausia ollut takapihalla ns. oravien lauta, jossa on suojahäkki ympärillä.

Vuodesta toiseen uudet oravakannat ovat löytäneet laudan ja oppineet kulkemaan häkin sisään.

Vaikka oravilla on tuo oma ruokailupaikkansa, niin kaikki lintujen laudatkin käydään tutkimassa.
Tämä orava syö kuorittuja auringonkukansiemeniä, useimmiten ne kyllä herkuttelevat mieluummin pähkinöillä.
Ruokintapaikan ahtauskaan ei haittaa, hännälle tosin ei näytä oikein olevan tilaa.

Kuvasin eilen tuota samaa oravaa laudan vierellä olevan talipötkötelineen pötköä syömässä.
Telineen päälle on viritetty suojaverkko, kun varikset veivät muutaman pötkönpuolikkaan mennessään.

Seisoin noin metrin päässä oravasta kuvaamassa sitä, joten sain muutaman kunnon poseerauksenkin.

Seuraavat kuvat on otettu tuosta samasta oravasta.
Rasvan syönnin jälkeen se siirtyi omenan kimppuun.
Syömisen ohessa sain täälläkin kauniita poseerauksia.

Oravien kuvauksen ohella täytyy tehdä vähän töitäkin.
Vajaan viikon kukkamullat olivat kauniissa pinossa lasikuistilla, joten laskiaistiistain käytin jokakeväiseen kukkien mullanvaihtoon.
Tänä vuonna vaihdoin kaikille kukille uuden mullan, niitä oli 16 kpl.

Minulle kukat ovat ennen kaikkea sellaisia vihreyttä tuovia koristeita, en omista mitään erikoisia yksilöitä.
Kuvasin osan kukistani ennen mullanvaihtourakkaa.
Iän lisääntyessä olen luopunut isoimmista ja raskaimmista viherkasveistani ja myynyt suurimmat ruukut kirppiksellä.
Nyt löytyy vain kaksi vähän suurempaa kasvia, palmu ja vehka.

Kultaköynnöksiä löytyy kolmekin kappaletta, nehän on helppoja hoidettavia ja kasvukautenaan kauniin vihreitä.

Kaktuksiakin on muutama kappale, ne taitavat olla liian "hyvällä" hoidolla ja kastelulla.
Ne vihertävät, mutta eivät kuki.

Anopinhammaskin kuuluu näihin meillä viihtyviin ja vihertäviin.

Tämä talvi on minun viherpeukalotaidoilleni ollut poikkeuksellinen.
Olen saanut kolme paavalinkukkaani kestämään melko hyvinvoivina talven yli, ne jopa kukkivat alkutalveen asti.