Lintujen elämää ja linnunpönttöjen puhdistusta

Olemme joka vuosi tyhjentäneet ja puhdistaneet tonttimme linnunpöntöt maaliskuun alkupuolella.
Tämän vuoden urakan teimme maanantaina, pönttöjä on kymmenkunta.
     Yhtään munaa tai kuollutta lintua ei pöntöistä löytynyt, joten kaikki viime kesänä syntyneet poikaset ovat selviytyneet lentoon.
Talven aikana linnut näyttävät yöpyneen pöntöissä, niistä löytyi runsaasti ulostetta.

Lintumaailmassa on selvästi huomattavissa kevään eteneminen, lauluakin kuuluu.
Ruokaahan luonnosta ei vielä löydy, joten linnut liikkuvat edelleen ruokintapaikkojen läheisyydessä ja ovat ruokinnan varassa.

Mustarastaillekin ruokatarjoilu vielä maistuu, laulaminen on kuitenkin aloitettu.
Nämä linnut eivät meidän tontilla ole pesineet, lähistöllä kuitenkin, joten niiden laulusta pääsemme nauttimaan koko kevään ajan.

Talitiaiset aloittivat kevätkonsertit talon nurkalla olevassa aroniassa jo muutama viikko sitten.

Talitiaispari on jo muutamana vuonna pesinyt takapihalla olevassa pöntössä.
Seuraava kuva siitä pöntöstä otettiin viime viikolla.
Ikkunasta ulos katsellessani ihmettelin, mitä punaista pöntön katolla oli.
Lähempi tarkastelu osoitti, että se oli omenan puolikas.
Oravat olivat varmaan laittaneet sen "talteen".
Seuraavana päivänä omena oli viety pois.

Tuon pöntön sisältä löytyi tällainen sammalista ja koirankarvoista rakennettu pehmeän näköinen pesä.
Vuodesta toiseen ihmettelen koirankarvojen määrää pesien rakennusaineena, lähinaapurustossa ei ole yhtään koiraa.

Sinitiaisetkin ovat vielä talviruokintapaikan vakiovieraita.

Jo muutaman viikon ajan sinitiaisen naama on näkynyt etupihan hopeapajussa olevan pöntön suuaukolla ja pariskunta lentelee kaarrellen puun ympärillä.
Pöntön tyhjennys ja puhdistuskaan ei häirinnyt lintuja, elämä pöntöllä jatkuu.
Seuraavien kuvien pönttö on se sinitiaisten varaama asumus.

Meidän kaikki pöntöt on malliltaan tällaisia, joista saa etuseinän auki.
Ne on helppoja puhdistaa.

Sinitiaisten pesäaineet olivat samanlaisia kuin talitiaisillakin, koirankarvaa tosin oli vähemmän.

Pönttöjen puhdistuspäivänä käpytikoilla oli jonkinlainen reviiritaistelu meneillään.
Kolme lintua lenteli edestakaisin, lieneekö joku ylimääräinen uros eksynyt toisen uroksen reviirille.

Käpytikoille maistuu vielä rasvatarjoilu, mutta olivat ne talven aikana ehtineet tehdä tuhojaankin, muutaman pöntön suuaukot oli hakattu suuremmiksi.

Meillä on muutaman vuoden ollut yksi pönttö tuuheaoksaisen vaahteran keskellä, mutta se ei ole kelvannut kenellekään pesäpaikaksi.

Vieressä kasvavan aronian oksistossa on myös yksi pönttö.

Siihen alkoivat pikkuvarpuset viime keväänä innolla rakentaa pesäänsä.
Sitten uros istuskeli aivan pöntön edessä laulamassa.

Meille jäi kuitenkin kuva, että pesintä jostain syystä jäi kesken.

Olimme todella hämmästyneitä, kun avasimme pöntön.
Siellä oli aivan uskomaton linnun sulista rakennettu pesä.
Sulat oli tökitty pystyyn pöntön reunoille, pesästä tuli mieleen intiaanipäähine.
Ihmetelimme, mistä linnut olivat saaneet tuollaisen määrän sulkia ja höyheniä.

Seuraava kuva on otettu ylhäältäpäin, sulat on pesän reunoilla, pehmeät höyhenet keskiosassa.
Olemme jostain lukeneet, että pikkuvarpusten pönttöä ei saisi tyhjentää.
Koska pesä oli siisti ja ulosteeton nostimme sen takaisin pönttöön.