Pihatöitä jatketaan ja talviruokintaa lopetellaan

  Jokakeväinen ajatus siitä, että pihat pitäisi saada mahdollisimman pian kesäkuntoon on taas iskenyt meihin.
Viime viikon yhden aurinkoisen päivän käytimme taas aamusta iltaan tontilla ahertaen.

Isäntä aloitti pesemällä terassin katon, sitten pesimme ja siivosimme terassin.
Nostimme kalustot varastosta tulevia keväisiä kahvihetkiä odottamaan.

Muilta terasseilta siivottiin enimpiä roskia lehtipuhaltimen avulla.

Takapihan avoterassilla kalustot ovat talvisin pressun alla.

Isäntä otti peitot pois ja purki kehikon.

Nyt terassi olisi käyttövalmiina.
Paikka on kyllä sen verran viileä, että ei siellä tarkene vielä istuskella.

Vanhan padan päällä on talvisin kansi, ettei sinne kerry liikaa vettä.
Kansi poistettiin, padassa kasvava isomaksaruoho oli jo hyvässä kasvussa.

Päivänliljojen alut nousevat perennapenkistä.

Vuorikaunokin juurakko työntää myös uuttaa kasvustoa.

Ensimmäiset krookuksen nuput ovat pieniä, mutta avautuivat jo hetkeksi auringonpaisteen osuessa niihin.

Osassa pensaissa on isot silmut, tällaisia pieniä lehdenalkujakin näkyy.

Lintujen talviruokintapaikat olivat tänäkin talvena suosittuja, vaikka meillä ei juuri luntakaan ollut.
Ruokinnan takia kyllä kaipasin pakkasta ja lumipeitettä, puhtaanapitoa tällaisena talvena sai tehdä tavallista enemmän, koska pelkään tautien leviämistä lintujen keskuudessa.
Nyt olemme alkaneet lopetella ruokintaa, vain muutamalla laudalla on enää syötävää tarjolla.

Ruokintapaikalla käyneitä lintuja ja oravia tuli talven aikana kuvattua runsaasti, keräsin tähän vielä maaliskuisia kuvia ruokailijoista

Sini- ja talitiaiset söivät mieluiten talipötköä, joka tällaisena leutona talvena ei kovettunut liikaa.

Siementarjoilu oli viherpeippojen, vihervarpusten ja pikkuvarpusten mielestä parasta ruokaa.

Mustarastaat söivät omenaa ja talipötkö maistui myös niille.

Rastaiden mielestä parasta ruokaa oli ruokintakatoksessa tarjoiltu öljyllä kostutettu leipä, joka oli höystetty omenakuutioilla, rusinoilla yms.

Ruokintakatos on viety pois ja pesty odottamaan seuraavaa talvea.
Totutin lintuja ruokinnan vähenemiseen laittamalla niille vain aamuisin ruokaa tarjolle (tietenkin lautaselle).
Hyvin se leipäseos löydettiin ilman katostakin, tiaisetkin osallistuivat ruokailuun.

Maanantaiaamuna ruokintapaikalle ilmestyi kahdeksan nälkäistä tilheä.
Ne löysivät omenatarjoilun ja nokkivat päivän aikana kolme omenaa.
Kuvasin tietysti innolla näitä komeita ruokailijoita, sisältä ikkunan läpi.

Tilhet tuntuivat olevan melko riitaisia, ilmeisesti kevätaika ja nälkä vaikuttivat.

Lintujen lisäksi oraville on ollut opettelemista ruokinnan vähenemiseen.
Talipötkö on ollut niidenkin mielestä herkullista.

Omenat ovat myös maistuneet, niitä on syöty monenlaisissa asennoissa.