Sään vaihtelua ja tuttuja sekä uusia lintuvieraita

Maaliskuu päättyi tosi talvisissa merkeissä.

Kuun toiseksi viimeisenä päivänä satoi yli 10cm lunta, mikä oli päättyvän talven sade-ennätys.

Pyryn laannuttua kävin kuvaamassa lumisia maisemia tiellä ja tontilla.

Linnuilla oli lumen keskellä paniikki ruoan saannin kanssa.
Kävin päivän aikana useita kertoja harjaamassa ruokia esiin lumen alta ja viemässä uutta ruokaa tarjolle.

Lumikerros oli paksu ja pehmeä.
Linnuilla oli vaikeuksia tulla ruokintapaikalla, maassa ei päässyt liikkumaan.

Kaikkia luontoa peittävä lumikerros ei tuntunut häiritsevän.
Käpytikka liikkui entiseen tapaan männyn rungoilla ja oravakin näytti viihtyvän lumisilla oksilla.

Ruokintapaikalle ilmestyi myös yksi tikli, niitä ei tänä talvena ole näkynyt.

Lumen sulaminen kesti pari päivää.
Huhtikuun ensimmäisenä päivänä lumesta oli enää vähän jäljellä.
Varis pääsi liikkumaan jo sulaa maata pitkin.

Samana päivänä etupihalle tuli yksi sepelkyyhky etsimään ruokaa.

Seuraavana päivänä korkealla männyn oksilla oli jo kaksi kyyhkyä.

Muutamana päivänä linnut kulkivat yhdessä nurmikolla ruokaa etsimässä.

Tällä viikolla niitä ei ole enää näkynyt.

Toinen erikoisempi vieras oli mustapääkerttunaaras.
Olen aikaisemmin nähnyt meidän pihalla vain yhden uroksen.
Aluksi lintu kierteli maahan pudonneita siemeniä syöden.
Nopeasti se kuitenkin löysi pihan varsinaiset ruokatarjoilut, omena ja talipallot maistuivat.

Tilhiparvi kävi syömässä omenoita vielä muutaman päivän lumipyryn jälkeen, nyt nekin ovat jatkaneet matkaansa.

Aurinkoisten keväisten päivien myötä talven vilkas lintuelämä pihalla on loppunut.
Jäljelle on jääänyt muutama mustarastas, ilmeisesti nämä yksilöt tulevat pesimään lähistölle.

Jokunen peipponenkin liikuskelee ja laulelee pihapiirissä, samoin pesimään jäävät tali- ja sinitiaiset.

Päivittäin näkee myös viherpeippoparin ja pikkuvarpusia.

Muutama keltasirkkukin liikuskeli maassa ruokaa etsimässä.

Käpytikoista sekä naaras, että uros käyvät kylpyaltailla juomassa.
Usein pihalla kuulee uroksen rummutuksen ja jostain kauempaa toinen käpytikka vastaa, joten reviirien rajat lienevät selvillä.

Kylpemiskausi on myös hiljakseen aloitettu.
Ensimmäinen näkemäni kylpijä oli talitiainen.

Myös sinitiainen ja mustarastaat ovat aloittaneet kevään kylpyharrastuksen.

Pesäpönttöjä on tutkittu innokkaasti ja osa on jo valinnutkin omansa.
Seuraavan kuvan sinitiainen taisi testata, miltä tuntuisi asua isossa pöntössä.
Kyse oli oravien isoaukkoisesta pöntöstä.

Lieneekö sama sinitiainen, mutta tässä valinta on kohdistunut tavalliseen pieniaukkoiseen pönttöön.

Olimme laittaneet puhdasta puulastua pöntön pehmikkeeksi.

Apumme ei sinitiaiselle kelvannut, vaan pöntöllä alkoi innokas tyhjennys.

Viime viikkojen aikana on jokakeväiseen tapaan näkynyt runsaasti kurkia muuttamassa pohjoiseen.
Useimmiten tässä Hankoniemellä näkee kurkien ottavan korkeutta lentäen ympyrää ja muodostaen vasta sitten auraa.

Hyvää Pääsiäisajan jatkoa!