Kevään etenemisen seurailua ja työntekoa tontilla

Kevään etenemisen merkkejä luonnossa odottaa joka vuosi yhtä hartaasti.
Tänne kylmän meren äärelle kevään lämpö on saapunut vasta tällä viikolla.

Kiertelin sunnuntaina kuvaamassa tontin puita ja pensaita.
    Muutamissa pensaissa näkyy jo pieniä lehtiä, mutta esimerkiksi aroniassa ja sireenissä on vielä silmuvaihe.

Pari viikkoa takaperin levitin vähän uutta multaa perennapenkkiin.
Nyt mullan alta nousee kukkien hentoja alkuja.

Unikoiden lehdet ovat vaaleanvihreitä ja nukkapintaisia.

Akileijojen alut tuskin erottuvat mullasta.

Kevätvuohenjuurien lehdet ovat vielä tosi pieniä.

Terassin edustalla kasvava kivikkokasvi on näin keväisin kellertävän vihreä.
Kimalaiset kiertelivät jo sunnuntaina pehkoa etsien kukkia, joista ensimmäiset ovatkin jo auenneet.

Sipulikasveista krookuksien kukinta alkaa olla ohi, scillat jatkavat kukintaansa.

Mansikkamaatkin saivat uuden multakerroksen pinnalleen.
Niin kylmää on ollut, että uusista lehdistä näkyy vain pieniä alkuja.

Raparpereille paistaa aurinko.
Vuodesta toiseen tulee ihasteltua noita maasta esiin tulevia ryppyisiä lehtiä.

Meillä on lämpökompostorin lisäksi puinen kehikko, johon laitetaan puutarhasta tuleva haravointijäte yms.
Viime viikolla isännällä oli ohjelmassa kompostien tyhjennys.
    Sieltä tulevan mullan joukossa oli paljon roskaa ja käpyjä, joten isäntä rakensi kottikärryjen päälle sopivan seulan.
Seulottua multaa tuli paljon, sitä levitettiin nurmikolle ja pensaiden juurille.

Takapihalla on myös toinen kehikko, johon ylimääräistä multaa säilötään.
Kasvatan tässä laatikossa kesäisin esim. kehäkukkia.
Syksyisin laitan siihen talvehtimaan kaikki ruukuissa kesän olleet monivuotiset kasvit.

Ennen tuota kompostien tyhjennystä kaivoin syksyllä istutetut juurakot laatikosta pois.

Laitoin tuohon laatikkoon syksyllä myös viimekesäiset amppelimansikat.
Nyt istutin ne uudestaan ruukkuihin ja katson lähtevätkö ne kasvamaan.

Viinisuolaheinät ovat vuosikausia kasvaneet kesäisin ruukuissa.
Syksyisin olen laittanut ne talvehtimaan muiden juurakoiden kanssa.

Lauantaina avasimme tämän vuoden terassikauden juomalla ensimmäisen kerran kahvit ulkona.

Kahvia juodessa katselimme pihan lintujen touhuja.
Aloin ihmetellä, että mikä lintu juoksee edestakaisin kauempana olevan kiven päällä.
Tarkemmin katseltuani totesin, ettei se ollutkaan lintu, vaan hiiri.
Se juoksi vajan alta, kiven yli ja männyn runkoa pitkin oravien laudalle auringonkukansiemeniä hakemaan, koko ajan edestakaisin.

Menin kameran kanssa kiven viereen ja odottelin hiiren saapumista.
Hiiriä olikin kaksi, mutta en onnistunut niistä yhteiskuvaa saamaan.

Yllätyksekseni yksi hiiri meni juomaan kivellä olevalle lautaselle, vain muutaman metrin päähän minusta.

Oravatkin jatkavat oleilua takapihallamme.
Yksi niistä on erityisen mieltynyt pöntössä asustamiseen.

Pöntön katolla on myös mukava istuskella.

Sunnuntaina kuvasin tämän oravan hidasta tuloa alaspäin.
En onnistunut näkemään oliko se naaras.
Jospa pian saamme pieniä oravanpoikasia pihallemme.

Kiertelin kameran kanssa myös varsinaisen piha-alueen ulkopuolella.
Kuvasin apiloita, jäkäliä ja sammalia.